Lähipeli ratkaisee 

Huippupelaajan ja harrastajan välillä on tavallisesti suuri ero lähipelissä. Jos pystyy lyömään pallon griinin ympäriltä usein lipun juurelle, on helppoa pitää tulokset pieninä. 

Lähipeliin on olemassa paljon ohjeita. Osa ohjeista on hyödyllisiä, osa ohjeista voi vaikeuttaa lähipeliä. Lähilyönnit ovat yksinkertaisia ja ne kannattaa pitää sellaisina. Aloittelijat lyövät usein jo ensimmäisellä golftunnilla lyhyitä lyöntejä helpon näköisesti. Lähipeli muuttuu vaikeaksi kun saa turhan paljon ohjeita siihen. 

Alle olen koonnut ohjeita joista on hyötyä lähipelissä.

Chipin ja pitchin ero

Chipissä on tarkoitus saada pallo vierimään suuri osa matkasta. Siihen on hyvä maila vaikka rauta 7. Pitchissä on tarkoitus saada pallo pysähtymään nopeasti. Siihen on hyvä maila vaikka SW.

Chippi 

Chippi on matala ja rullaava lyönti lipulle. Lyödään tavallisesti keskiraudoilla 6 (32 astetta), 7 (36 astetta) tai 8 (40 astetta). Tarkoituksena on lyödä pallo ilmassa griinille matalana ja saada se vierimään griiniä pitkin lipulle.

Moni pelaaja pitää mailaa jonka pohjassa on kirjain P chippimailana. P tulee sanasta pitch. Jos jonkun mailan pohjassa pitäisi olla C (chippi), se saisi olla rauta 7:n pohjassa.

Pitch

Pitch on korkea ja nopeasti pysähtyvä lyönti lipulle. Lyödään tavallisesti nostavalla mailalla kuten rauta 9 (44 astetta), PW (pitching wedge, 48 astetta), väliwedge (52 astetta), SW (sand wedge, 56 astetta) tai LW (lob wedge, 60 astetta). Tarkoituksena on lyödä pallo ilmassa lähelle lippua ja saada se pysähtymään nopeasti.

Pitching wedge ei välttämättä ole paras maila silloin kun on tarkoituksena saada pallo pysähtymään nopeasti. Sand wedgellä pallo pysähtyy huomattavasti nopeammin.

Lähiyönnit eri mailoilla

Pitching wedge taitaa olla tavallisin maila jolla golfinpelaajat "chippaavat" pallon lipulle. Pitching wedge on nimensä mukaan maila pitchlyönteihin, vaikka siihen tarkoitukseen se ei enää nykyisin ole kovin hyvä maila. Ennen PW:n nostokulma oli 52 astetta, ja silloin se oli oiva maila pitcheihin. Nykyisin PW:n nostokulma voi olla 43 astetta, vähemmän nostava maila kuin rauta 8 oli 30 vuottta sitten. Chippaamiseen oli ennen paras maila rauta 6, nykyisin ehkä rauta 8. 

On turha yrittää nostaa palloa korkealle jos matalampi lyönti on viisaampi valinta. Siksi kannattaa mieluiten chipata kuin pitchata.

Chipin ja pitchin ero on lähinnä mailanvalinta.

Lähilyönnissä on yksinkertaisinta pitää alkuasennossa pallo keskellä, paino tasan ja mailanvarsi vain aavistuksen kallellaan eteenpäin. Mailan liike saa olla tasainen heiluriliike, jossa taaksevienti on yhtä pitkä kuin saatto. 

Taakseviennissä ranteet voivat hieman taipua. Kun maila lähtee alaspäin kohti palloa, liike alkaa vartalosta ja paino siirtyy lyönnin mukana eteen. Myös pää voi siirtyä lyönnin mukana eteenpäin. Maila jää hieman jälkeen käsistä, jolloin mailan rata tulee taaksevientiä jyrkemmin alas. 

Alkuasennossa maila on melko pystysuorassa asennossa ja paino tasan molemmilla jaloilla.

Osumassa kädet ja vartalo ovat edempänän kuin alkuasennossa. Näin maila tulee palloon hieman ylhäältä päin, jolloin mahdollisuudet osua maahan ennen palloa pienenee. Maila osuu kevyesti maahan osuman jälkeen. 

Moni yrittää pysyä aivan paikallaan, ja valitettavasti lyö sen seurauksena paljon duffeja.  

Saatossa maila saa jäädä vasemman kyynärvarren jatkeeksi.

Chippejä suositetaan usein tekemään jäykin rantein. Tämä ohje voi olla aloittelijoille hyvä. Sormissa ja käsissä on kuitenkin eniten tuntumaa ja herkkyyttä. Jos taitava pelaaja chippaa jäykin rantein, ei tuntuma lyönnin kovuuteen ole paras mahdollinen. 

Vertauksena voi pitää kaunokirjoitusta ja tikkukirjaimia; tikkukirjaimia voi kirjoittaa jäykin rantein, mutta kaunokirjoitus onnistuu huomattavasti helpommin jos ranne joustaa. Siis aloittelijoille "tikkukirjaimia" ja taivavammille chippaajille "kaunokirjoitusta".

Ranteet chipissä

Hyvässä osumassa maila tulee palloon hieman ylhäältä ja osuu maahan pallon jälkeen.

Tässä asennossa maila ei aina mahdu pallon alle. Silti moni yrittää lyödä palloa aina näin. Jos pallon alla on sopivasti ruohoa, voi tällä tavalla lyödä korkeita lyöntejä. Etäisyyden hallinta ei välttämättä ole kovin helppoa ja huonoja osumia tulee helposti.

Suunta lähilyönneissä

Lähilyönteihin annetaan paljon ohjeita. Yksinkertaisimmillaan seistään siihen suuntaan mihin aiotaan lyödä ja maila kulkee samaan suuntaan. Tällaisesta asennosta on helppoa liikuttaa mailaa siihen suuntaan mihin haluaa lyödä pallon. 

Turha tehdä asiasta monimutkaisempaa.

Suljettu asento

Tavallisin ongelma suuntaamisessa on suunnata lyönti kohteesta oikealle. Ongelma on yleinen, yli puolet pelaajista kuuluu tähän ryhmään. Heistä aika harva tunnistaa ongelman.

Sama ongelma voi vaivata myös aivan huippupelaajia. Suurissa kilpailuissa näki ennen usein caddien katsovan pelaajan takaa että tämä seisoo oikeaan suuntaan. Kun suunta oli kohdallaan, caddie poistui linjan takaa ja sitten pelaaja löi. Nykyisin tämä tapa on kielletty. 

Jos suuntaa lyönnin kohteesta oikealle, joutuu pallon lyömään aina vasemmalle suunnasta johon seisoo. Pallon saa lyötyä kohteeseen tälläkin tavalla, mutta lyönti ja sen tarkkuus kärsii. Tavallisesti pallo lyödään "vasemmalle" kääntämällä mailanlapa kiinni osumaan mennessä. Tällöin lyönnistä tulee matala, eikä pallo pysähdy kovin helposti. 

Suuntaamisen apuna kannattaa ainakin joskus harjoitellessa käyttää suuntaviivaa tai suuntakeppiä. Silloin voi olla varma suunnasta johon seisoo.

Avoin asento

Jos huomaamattaan suuntaa lyönnit kohteesta vasemmalle, ovat ongelmat huomattavasti vähäisempiä. Lyönnit voivat pysyä hyvin suunnassa, pallo nousee korkealle ja pysähtyy tehokkaasti, jopa paremmin kuin suuntaamalla suoraan kohteen suuntaan.

Mailanlavan asento vajaissa lyönneissä

Mailan asento backsvingissä saattaa vaikuttaa mailan asentoon osumassa. Mailanvarren ollessa takana vaakatasossa mailan lavan kärki saa mieluiten osoittaa kohti taivasta.

Mailanvalinta chipeissä ja pitcheissä:

Kuvassa näkyy miten pallo käyttäytyy eri mailoilla lyötäessä. Kuvan vasemmassa reunassa on pallo ja griinin etureunassa on pudotusalue. Jos pallon lyö sandwedgellä, pysähtyy pallo nopeasti lipulle jonka yläpuolella on S. Jos pallon lyö pitchingwedgellä samalle pudotusalueelle, on pallon lentokaari hieman edellistä matalampi ja siksi pallo vierii hieman pidemmälle, lipulle jonka yläpuolella on P. Rauta 9, 8, 7 ja 6 tuottavat aina matalampia pallon kaaria ja pallo vierii aina pidemmälle kuin edellisellä mailalla lyötäessä. Rauta 6:lla lyötäessä samalle pudotusalueelle pallo pysähtyy lipulle jonka yläpuolella on numero 6.

Kuvassa näkyy lippu griinin takareunassa ja pallon pudotusalue griinin etureunassa. Jos pallon lyö sandwedgellä kohdasta S (kauempaa griinin reunasta), lentää pallo korkeassa kaaressa pudotusalueelle ja pallo pysähtyy lipulle. Jos pallo on lähempänä griinin reunaa, voi pallon pudottaa samalle pudotusalueelle vähemmän nostavalla mailalla. Jos lyö pallon pitchingwedgellä kohdasta P ilmassa samalle pudotusalueelle kuin äsken, pysähtyy pallo lipulle. Jos pallo on lähempänä griinin reunaa, onnistuu lyönti eri mailoilla saman pudotusalueen kautta lipulle kuvan osoittamalla tavalla. Rauta 6 lennättää pallon vain lyhyen matkan ilmassa samaan alastulokohtaan, josta pallo vierii lipulle. 

Lyöntien kovuuksissa on toki eroa eri mailoilla. Sandwedgellä lyötäessä pallo käy korkeammalla kuin rauta 6:lla ja pallossa on enemmän alakierrettä, joka osaltaan pysäyttää pallon nopeammin, ja siksi SW lyöntiin samalle eteäisyydelle tarvitaan suurempi voima kuin 6:lla.

Kovuuden säätö chipeissä

Lyönnin kovuutta ja pituutta kannattaa säätää mailan heilahduksen pituudella myös chipeissä.

Pallonpaikka chipissä 

Yksinkertaisinta on asettua pallolle siten että pallonpaikka on keskellä, mailanvarsi vain aavistuksen kallellaan eteenpäin ja paino on tasan molemmilla jaloilla. Jos ylävartalo ja kädet ovat osumassa hieman edempänä kuin alkuasennossa, on palloon helppo saada hyvä osuma.

Palloon voi osua hyvin vaikka pallonpaikka olisi muualla kuin keskellä. Moni epäilee huonon lyönnin syyksi väärää pallonpaikkaa, mutta todellisuudessa hyvän osuman voi lyödä riippumatta siitä onko pallo sitten edempänä tai taaempana, tai vaikka lähempänä tai kauempana. Jos osuu palloon huonosti, on itse lyönnissä vikaa. Alla olevassa videossa seison samassa paikassa mutta pallo on joka lyönnissä eri kohdassa.

Bunkkerimailalla voi lyödä myös kovalta alustalta

Palloon voi bunkkerimailalla osua hyvin vaikka pallo olisi kovalla alustalla. Lyönti onnistuu helposti jos mailanvarsi on osumahetkellä sopivasti kallellaan eteenpäin. Tällaista lyöntiä kannattaa joskus harjoitella.

Huonot osumat chipeissä

Tasainen mailanliike on tavoittelemisen arvoista chipeissä. Tasainen liike tuo tasaisuutta kovuuden lisäksi myös osumiin.

Loppuasentoon kannattaa jäädä

Loppuasentoon kannattaa jäädä hetkeksi.

Lyhyt chippi tiheästä ja paksusta raffista 

Sellaista keinoa jolla tällaisesta paikasta onnistuisi varmasti lyömään oikean pituisen lyönnin ei taida olla olemassa. On kaksi erilaista tapaa mitä tällaisessa tilantessa kannattaa yrittää.

Palloa voi yrittää lyödä bunkkerilyöntityyppisesti avatulla mailalla pallon alta ruohon läpi, jolloin pallo nousee jyrkästi ylös ja putoaa jyrkemmin alas griinille. Näin pallo pysähtyy melko hyvin. Alakierrettä ruohon seasta ei juurikaan saa. Tällaisen lyönnin voi lyödä jos pallon alla on ruohoa tai pehmeää maata. Jos pallon alla on kova pohja, lyönti ei onnistu. 

Turvallisin vaihtoehto on lyödä palloa takajalalta jyrkästi alaspäin. Silloin mailan ja pallon väliin jää mahdollisimman vähän ruohoa. Pallo lähtee matalana eikä se pysähdy kovin nopeasti. Lyönti on lähinnä "kopautus" alaspäin palloon, ja mitä lyhyempi saatto sen parempi.

On vielä kolmaskin tapa lyödä lyhyt lyönti paksusta raffista, jos bägistä löytyy sopivan mallinen putteri. Tässä lyönnissä käännetään putterin kärki kohti palloa ja lyödään palloa  putterin kärjellä. Maila on tässä asennossa sen verran kapea ettei ruoho juurikaan hidasta mailan liikettä. Kannattaa harjoitella ennen kuin kokeilee tätä pelatessa.

Lähilyöntien huonot osumat ja syyt niiden syntymiseen

Automaattiduffi syntyy jos alkuasennossa pitää käsiä mailan edessä enemmän kuin olisi tarvetta.

Toppi voi olla ongelmana vaikka olisi katse pallossa ja pää paikallaan.

Tavallisimmat syyt huonoihin osumiin chipeissä.

Lähilyöntiharjoittelu apuvälineiden kanssa:

Chipeissä ja pitcheissä osutaan usein palloon huonosti jos maila on osumassa jo matkalla ylöspääin. Tavallisin syy tähän ongelmaan on pallon "kauhominen" ylös ranteiden avulla. Hillityt ranteet osumassa ja saatossa tuovat vakautta osumaan. 

Yllä oleva kahden mailan harjoitus auttaa pitämään kädet mailan etupuolella osumassa ja saatossa. Olen asettanut lyöntimailan jatkeeksi toisen mailan lapa alaspäin, jolloin varsi on ohuimmillaan kädessäni. Tässä harjoituksessa ranteet voi kääntyä takana, mutta eivät saatossa. 

Saman avun voi saada kamman avulla. Yllä olevassa harjoituksessa olen asettanut kamman vasempaan ranteeseen kellon hihnan alle. Jos käyttää golfhansikasta, voi kamman sujauttaa hansikkaan sisään samaan kohtaan estämään rannetta taipumasta saatossa.

Jos ongelmana on liian kiihtyvä tempo chipeissä, voi tuoli saattopuolella edessä voi tuoda apua. Tämä harjoitus on paras aloittaa varovaisella lyönnillä.

Lob 

Lob on korkea lyönti joka ei putoamisen jälkeen enää juuri pompi eteenpäin.

Mitä enemmän mailassa on nostokulmaa, sitä korkeampia lyöntejä on mahdollista lyödä. Mailaan saa lisää nostokulmaa kun kääntää mailanlavan auki (osoittaa enemmän oikealle ja kohti taivasta). 

Mailanlapa on auki kuten bunkkerilyönnissä. Svingin suunta on hieman lipusta vasemmalle ja mailanlapa osoittaa hieman lipusta oikealle. Pallo lähtee näiden väliseen suuntaan. Palloa pitää lyödä lujempaa kuin jos löisi matalampaa lyöntiä samalle etäisyydelle.

Korkea lyönti onnistuu varmemmin avaamalla mailan lapaa kuin svingaamalla osumassa ylöspäin suoralla mailanlavalla. 

Moni golffari pyrkii lyömään tämän tyyppisiä korkeita lyöntejä silloinkin kun siihen ei ole mitään tarvetta. 

Korkea lyönti

Lähilyöntiharjoittelu

 Chippejä koriin eri matoilta 

Chippejä samalta matolta eri kohteisiin

Chippejä kannattaa harjoitella kahden maassa olevan mailan väliin mieluummin kuin korkealla olevaan kohteeseen. Lähellä oleva korkea kori tai kotona sohva ovat huonoja kohteita chippiharjoitteluun. 

Chipeissä kannattaa pitää tavallista alempaa kiinni

Chipeissä kannatta pitää tavallista alempaa kiinni mailasta: lyhyempi varsi helpottaa kovuuden säätelyä ja mailan pohja tulee osumassa suorempaan asentoon.

Chippaamisen sijaan voi joskus olla viisaampaa putata

"Huonoinkin puttini on parempi kuin huonoin chippini". Usein on viisaampaa ottaa putteri käteen griinin ulkopuolelta kuin PW.