Ville Kalliala      

         Golfopetusta vuodesta 1983           

Pyyheliina sateella

Paras paikka pyyheliinalle sateen sattuessa on sateenvarjon alapuoli. Pyyheliina kannattaa pujotta sateenvarjon pinnojen ympäri, niin että se pysyy paikallaan ylhäällä. Pyyheliina pysyy sateelta suojassa ja siihen on kätevää kuivata kädet ja tarvittaessa mailan grippi.


Pyyheliina kannattaa kastella ellei pelaa sateessa

Bägissä roikkuu yleensä pyyheliina. Tavallisesti tuo pyyheliina on kuiva. Kuivalla pyyheliinalla ei tee sateettomana päivänä juuri mitään.

Pyyheliinasta voi kuitenkin olla paljon apua, kun siitä kastelee yhden kulman tai alareunan vedellä. Kostealla pyyheliinalla on kätevää pyyhkäistä maila puhtaaksi aina tarvittaessa lyönnin jälkeen. Myös pallon voi puhdistaa siihen. Kuivalla pyyheliinalla näiden pyyhkiminen ei ole kovin tehokasta. Kuumalla ja kuivalla säällä voi joutua kastelemaan pyyheliinan reunaa 2 tai 3 kertaa kierroksen aikana.

Puhtaista mailoista on suuri hyöty. Kun maila osuu palloon puhtaasti, niin ettei mailanlavan ja pallon välissä ole mitään ylimääräistä, tulee palloon hyvin alakierrettä. Mitä enemmän palloon tulee alakierrettä, sitä paremmin pallo pysähtyy, ja sitä suorempaa pallo lentää.

Kun pyyhkäisee mailan aina lyönnin jälkeen puhtaaksi, saa aina myös pelata puhtailla mailoilla. Suurin ilo saattaa olla siinä, ettei mailoja tarvitse koskaan pestä kierroksen jälkeen.



Liikaa duffeja chipeissä

Jos chipeissä tulee liian usein duffeja (=maila osuu maahan ennen palloa), kannattaa tarkistaa muutama asia. Hyvässä chipissä maila tulee palloon hieman ylhäältä päin ja osuu ruohoon juuri pallon jälkeen. Mailan kaaren matalin kohta on siis juuri pallon jälkeen. Duffeissa tilanne on tavallisesti päinvastainen.

Tavallisimpia syitä duffaamiseen:

Mailanvarsi on alkuasennossa liian paljon kallellaan eteenpäin. Jos maila on voimakkaasti kallellaan eteenpäin alussa, on vaikeaa tulla palloon siten, että maila olisi osumassa vielä enemmän kallellaan eteenpäin. Jos mailanvarsi on osumassa pystysuorempana kuin alkuasennossa, kasvaa mailan ja käsivarsien yhteispituus, ja mailan kaari ulottuu kauemmaksi. Tavallisesti tästä seuraa duffattu lyönti. Maila voi samasta syystä myös kulkea ulompaa rataa kuin tähtäyksessä, jolloin tuloksena on soketti.

Paino on alkuasennossa liiaksi etummaisella jalalla. Jos paino on voimakkaasti edessä jo alussa, on riski että paino on osumahetkellä vähemmän edessä kuin alussa. Silloin mailan kaaren matalin kohta tapaa siirtyä aikaisemmaksi, ja maila osuu maahan ennen palloa.

Hyvästä alkuasennosta voi onnistua duffaamaan jos “kauhoo” mailalla palloa ilmaan. Kauhaisussa maila ehtii osumaan mennessä jo käsien edelle. Silloin mailan kaaren matalin kohta on ennen osumaa ja maila osuu maahan ennen palloa. Jos maila ei takerru maahan, seurauksen voi olla yhtä hyvin toppi (osutaan pallossa liian ylös) koska maila on osumassa jo matkalla ylöspäin.

Hyvästä alkuasennosta voi onnistua duffaamaan myös jos pää keikahtaa lyönnin aikana taaksepäin. Usein tiukasti päätä “paikallaan” pitämällä todellisuudessa kallistuu hieman taaksepäin, ja seurauksena on pään ja mailan kaaren matalimman kohdan siirtyminen taaksepäin, jolloin tuloksena on usein duffi.

Puhtaita osumia saa chipeissä helposti jos alkuasennossa pallo on keskellä ja paino on tasan. Lyönnin mukana saa ylävartalo (myös pää) siirtyä hieman lyöntisuuntaan. Loppuasennossa paino saa olla etummaisella jalalla ja maila mieluiten etummaisen käsivarren jatkeena, ja lapa “alhaalla”. Harjoisussvingeillä kannattaa kokeilla ennen lyöntiä missä maila osuu maahan, ja pitää huolta että tämä kohta on vasta pallon jälkeen.

Alkuasento chipissä: pallo keskellä, paino tasan, mailanvarsi aavistuken kallellaan eteenpäin.

Taaksevienti chipissä: hartiat hieman kääntyneet, samoin ranteet.

Osuma chipissä: paino on jo vasemmalla, maila edelleen maassa ja vasemman käsivarren jatkeena.

Loppuasento chipissä: paino on vasemmalla jalalla, vartalo kääntyneenä eteenpäin ja maila edelleen vasemman käsivarren jatkeena. Mailan lapa on melko suorassa.


Kuvasarja hyvästä chipistä: Ylimmässä kuvassa on alkuasento. Seuraavassa kuvassa maila on takana. Kolmas kuva on osumahetkältä.  Viimeisenä on loppuasento. Jos vertaa pään sijaintia takana olevaan mäntyyn, huomaa helposti että pää on siirtynyt hieman eteenpäin. Myös lantio on siirtynyt hieman eteenpäin, samoin kädet ovat edempänä kuin alkuasennossa. Alimmassa kuvassa vartalo on vielä enemmän siirtyneenä eteen.



Vahvalla otteella tehokas sivallus palloon ja pidempiä lyöntejä

Golfin pelaajista osa on pitkälyöntisiä ja osa lyhytlyöntisiä. Fyysiset ominaisuudet vaikuttavat paljon siihen kuinka kauas palloa pystyy lyömään. Jotkut pelaajat lyövät luonnostaan pitkälle ja jotkut ovat tehneet paljon töitä sen eteen että pallo lentäisi entistä kauemmaksi. Vielä suurempi osa pelaajista on ostanut kalliin draiverin saadakseen pallon lentämään kauas.

Melko suuri osa pelaajista lyö lyhyitä lyöntejä huonon otteen takia. Lyönnin tehosta menee suuri osa hukkaan jos lyönnissä joutuu aktiivisesti “riuhtomalla tai runnomalla” käyttämään käsiä ja ranteita. Tällöin rannekulma oikenee liian aikaisin. Tehokkaimman iskun palloon saa jos ranteiden kohdalla olisi täysin vapaa nivel josta maila pääsee heilahtamaan vapaasti ilman mitään ohjausta. Pitämällä lujaa kiinni mailasta tämä vapaa “sivallus” ei toteudu, eikä maila saa sitä vauhtia jonka svingi muuten tuottaisi. Mitä enemmän puristaa mailaa, sen enemmän on “jarru päällä” rajoittamassa mailan vapaata heilahdusta ranteista.

Jos ote on liian heikko (ylemmästä kädestä näkyy vain 1 rystynen), jää mailanlapa helposti auki ja lyönnit suuntautuvat oikealle. Luonnostaan jokainen yrittää korjata oikealle meneviä lyöntejä, ja alkaa kääntää aktiivisesti mailanlapaa suoraksi jo ennen osumaa. Samalla rannekulma oikenee liian aikaisin. Näin pallo ei saa tehokasta sivallusta.

Jos ajatuksena on aktiivisesti “nostaa tai auttaa pallo ilmaan”, tulee maila helposti osumaan mennessä käsien edelle. Samalla rannekulma oikenee liian aikaisin. Tälläkään tavalla pallo ei saa tehokasta sivallusta.

Jos ylemmästä kädestä näkyy 3 tai 4 rystystä, on hyvät mahdollisuudet sivaltaa palloa tehokkaasti. Mailanlapa tulee luonnostaan suoraan asentoon osumassa, ja ranteiden liikkuvuus on tehon kannalta paras. Vahvempaa otetta kannattaa kokeilla jos kaipaa lisämetrejä lyöntiin.

           Rannekulma on vielä tallella ja ja pallo lähtee liikkelle tehokkaalla sivalluksella.



Pärjääkö vanhoilla rautamailoilla?

Mailat pysyvät vuosikymmeniä käyttökelpoisina. Jos harjoittelee paljon, saattaa mailan lyöntipinnassa olevat urat kulua. Ahkerasti harjoittelevat taitavat pelaajat käyttävät samoja rautamailoja tavallisesti 2 vuotta ja vaihtavat sitten uusiin.

Mailojen pohjien muodot ovat vuosikymmenten myötä muuttuneet. 1990-luvulle asti golfpallo oli halkaisijaltaan noin 2 mm nykyistä pienempi eikä golfkenttien ruohopeite ollut yhtä tasaista kuin nykyisin. Silloin mailat rakennettiin sen mallisiksi, että niillä pääsi helposti käsiksi ruohon "sisällä" olevaan palloon. Maasta lähti lyönnin jälkeen nykyistä suurempi pala turvetta. Nykyisissä rautamailoissa pohjan muoto on päinvastainen. Mailan pohjan muoto vähentää mailan kaivautumasta maahan, ainakin turpeet jäävät ohuemmiksi kuin ennen. Jos nykymailalla osuu maahan hieman ennen osumaa, saa sen tavallisesti anteeksi. Vanhan mallinen maila takertui enemmän kiinni maahan eli duffit rankaisivat nykyistä enemmän.

Vasemmalla nykyaikainen rautamaila, oikealla vanhanaikainen "vaikeampi" maila 1970-luvulta. Jos omat mailat muistuttavat oikeanpuoleista mailaa, voi mailat uusimalla helpottaa omaa peliä huomattavasti


Pärjääkö vanhoilla puumailoilla?

Puumailoissa on tapahtunut vuosien aikana huimasti kehitystä, erityisesti draivereiden osalta. Jos bägistä löytyy perinteinen puinen puumaila, sen paikka voisi olla vaikka koristeena seinällä. Jos oma draiveri on ensimmäisiä metallipuita tai jo 10 vuotta vanha, sen tilalle kannattaa hankkia uudempi maila. Uudet draiverit ova merkittävästi helpompia kuin vanhat.

Kuvassa vasemmalla nykyaikainen suurikokoinen draiveri, seuraavana takavuosien suosittu "helppo" draiveri, seuraavana ensimmäisten metallipuiden edustaja, ja viimeisenä oikealla perinteinen puinen puumaila. Näistä vasemmanpuoleisin maila on ylivoimaisesti varmin maila draivaamiseen

Jos oma väyläpuu on kooltaan samaa luokkaa kuin yllä olevassa kuvassa, kannattaa harkita uudemman mailan hankkimista. Suurempilapainen maila voi olla hyvä valinta jos osuu usein mailan kärkeen tai kantaan.

Jos osumat ovat keskellä mailan lapaa, voi näin pieni mailanlapa olla käyttökelpoinen. Pienestä mailanlavasta voi olla syvemmältä raffista lyötäessä etua: ruoho jarruttaa vähemmän mailan liikettä.


Maalarinteippi mailan lyöntipintaan

Maalarinteippistä näkee helposti mihin kohtaan mailaa pallo osuu. Taitava pelaaja pystyy hyvin tuntemaan mailan värähdyksistä mihin kohtaan pallo osui, mutta jos ei tunne osumaa kovin hyvin on maalarinteipistä varmasti apua. Myynnissä on myös vartavasten tähän tarkoitukseen valmistettuja tarroja joissa väri vaihtuu osumakohdassa, mutta maalarinteippi aja saman asian ja on hinnaltaan aika edullista.

Yksi pallo on osunut keskelle mailaa, toinen mailan kärkeen.



Oikea tasoitus vai väärä

Tasoituksen “oikea” taso herättää usein keskustelua. Tasoitus on määritelmän mukaan numero joka kuvaa pelaaja pelitaitoja.

Jos joku pelaa huomattavasti tasoitustaan paremmin, toteaa usein joku kateellinen henkilö tämän hyvän tuloksen tehneen pelaajan olevan tasoitushuijari. Jos pelaaja ei pelaa lähellekään tasoitustaan, ihmetellään usein miten tuolla pelaajalla voi olla noin alhainen tasoitus.

Yleensä jokaisella golfinpelaajalla on tasoitus joka kertoo pelaajan taidoista jotakin. Vuosia säännöllisesti pelanneilla tasoitus on usein kohdilaan. Suurella osalla pelaajia tasoitus voi olla huonosti kohdallaan. Osalla pelaajista on suurta vaihtelua kierrostuloksissa eri päivinä, eroa voi olla saman kauden aikana yli 30 lyöntiä kierrosta kohti. Silloin “oikean” tasoituksen määräytyminen on hankalaa. Pitkälyöntiset pelaajat kuuluvat usein tähän ryhmään, erityisesti jos he pelaavat harvoin. Jos pitkät lyönnit karkaavat vinoon, tulee helposti paljon rangaistuslyöntejä. Lyhytlyöntisillä pelaajilla ero ei ole yhtä suuri. Huono puttipäivä tuo helposti tulokseen yli 10 lyöntiä lisää, ja huonoilla chipeillä tulee vielä lisää lyöntejä.

Aloittelijoilla ja muuten taitojaan parantaneilla pelaajilla tasoitus laahaa usein perässä taitoihin nähden. Tällaisella pelaajalla voi onnistunut kierros voi sujua reilusti yli 10 lyöntiä paremmin kuin koskaan. Onnistuneen huippukierroksen jälkeen pelaaja on varmasti erittäin iloinen ja tyytyväinen. Tuon onnellisen hetken voi pilata syyttämällä pelaajaa “tasoitushuijariksi”. Juuri elämänsä kierroksen pelanneen ihmisen suuri onnen tunne varmasti latistuu jos häntä epäillään huijaamisesta! Toista “tasoitushuijariksi” syyttävä ei yleensä ymmärrä kuinka moukkamainen hän on. Jos joku pelaa elämänsä kierroksen, hän ansaitsee kehuja ja onnitteluita, ei epäilyä huijaamisesta!



Tasoitukset ovat tavallisesti miinusmerkkisiä

Suurin osa golfinpelaajista pelaa lähinnä vain tasoituksellisia kilpailuja. Niissä lasketaan pelaajan bruttotuloksen (= lyötyjen lyöntien määrä, vaikka 95 lyöntiä) ja tasoituksen (vaikka -24) mukaan pelaajalle nettotulos (= 71 lyöntiä). Pelaajan bruttotulos ja pelaajan tasoitus tasoitus lasketaan yhteen (95 - 24 = 71).

Suurimmalla osalla pelaajia on miinusmerkkinen tasoitus, taitavilla pelaajilla joiden tasoitus on parempi kuin scratch (nolla) ovat tasoitukset plusmerkkisiä. Jos tasoituksella +2 pelaa bruttotuloksen 95, tulee pelaajan nettotulokseksi 97 lyöntiä (95 + 2 = 97).

Parhaan nettotuloksen pelannut voittaa tasoituskilpailun. Tässä tapauksessa vaikka molemmat pelaajat löivät kierroksen aikana yhtä monta kertaa (95 lyöntiä), voiton vei tasoituksella 24 pelannut nettotulokseen 71 päätynyt pelaaja.



Anna “tähdelle” harjoittelurauha

Taitava ja tunnettu “tähti” voi olla muiden hyvää tarkoittavien ihmisten aiheuttamissa ongelmissa mennessään harjoittelemaan.

Tähän ryhmään kuuluu kilpailuun valmistautuva klubin opettava ammattilainen, edustuspelaajat, parhaat juniorit, maajoukkuepelaajat ja pelaavat ammattilaiset. Aivan vieras tilanne ei ole varmasti klubin toiminnanjohtajalle, kapteenile, caddiemasterille tai kenttämestarille, jos he harjoittelevat golfia omalla kentällä. Monet heistä menevät vapaahetkinään muille kentille harjoittelemaan.

Golfinpelaajat ovat pitkälti tuttuja keskenään ja ainahan sitä tutun kanssa voi jonkun sanan vaihtaa, sehän on kohteliasta. Tuttu “seurustelija” saattaa jäädä rupattelemaan pidemmäksikin aikaa ja samalla huomaamattaan viedä “tähden” tehokasta harjoitteluaikaa.

Ei ole aivan harvinaista että siinä samassa “seurustelija” kertoo omista lyöntiongelmistaan ja käy niitä “tähden” kanssa läpi. Kohtelias “tähti” usein kuuntelee ja vastaa, vaikka on tullut harjoittelemaan aivan omia asioitaan. Tilanteessa tarvitaan tiettyä herkkyyttä “seurustelijalta”, voi olla monta syytä miksi “tähti” ei voi käskeä “seurustelijaa” painumaan tiehensä häiritsemästä harjoittelua. Saattaa toki olla myös tilanne jolloin “tähti” mielellään pysähtyy juttelemaan. Ellei ole varma tilanteesta, voi olla viisasta tokaista lyhyen tervehdyksen jälkeen vaikka: “taidan jättää sinut rauhassa harjoittelemaan”. Jos “tähti” haluaa jatkaa jutustelua, hän varmasti sanoo sen.

Suuremmissa kilpailuissa ei tätä ongelmaa ei. Pelaajat harjoittelevat narujen sisällä jonne yleisöllä ei ole asiaa.



Pallo syvällä raffissa

Kun pallo on syvällä raffissa (pidemmässä ruohossa), kannattaa lyödä niin että mahdollismman vähän ruoha hidastaa mailan vauhtia.

Pallo takajalalle, paino eteen, maila saa tulla jyrkästi ylhäältä palloon. Osuman jälkeen maila saa jatkaa matkaa alaspäin.

Mailasta kannattaa pitää tavallista kevyemmin kiinni. Kevyt ote saa rannekulman pysymään pidempään terävänä, jolloin maila tulee jyrkemmin ylhäältä palloon. Jos ruohon seassa on jotakin johon maila voisi takertua kiinni, kevyt ote pienentää riskiä vahingoittaa ranteita. 

Lujaa kiinnipitämällä ja väkisin ruohon läpi lyömälllä on moni pelaaja vahingoittanut ranteensa, ja toisaalta sillä tekniikalla aika harva on onnistunut lyömään pallonsa hyvin pois raffista.


Alkuasennossa mailan lavan kärki irti maasta

Mailanlavan kärki saa olla alkuasennossa hieman koholla maasta. Jos pyrkii asettamaan mailan maahan siten, että mailan pohja on kokonaan maassa, jäävät kädet turhan ulos vartalosta.


Lyönnin aikana keskipakoisvoima tuo käsivarret ulommaksi vartalosta kuin miten ne ovat alkuasennossa, ja näin maila on osumassa hyvässä asennossa. Käsivarret ja mailanvarsi ovat lähes linjassa keskenään. Lyönnin mukana mailan varsi taipuu myös hieman kaarelle alaspäin, joka kääntää mailan kärkeä vielä hieman lisää kohti maata.




Harjoittele suuntaamista


Suuntaamista voi harjoitella. Kun on ottanut lyöntiasennon haluamaansa suuntaan, voi laske kädessä olevan mailan varpaiden eteen maahan ja siirtyä katsomaan takaa mihin suuntaan maila osoittaa. Jos maila osoittaa eri suuntaan kuin miltä alkuasennossa vaikutti, se on helppo huomata. Kun toistaa saman harjoituksen useamman kerran, mieluiten eri kohteisiin, oppii tietämään mihin ja minkäverran oma suuntaus menee sivuun kohteesta. Usein tämä ero tapaa olla lyönnistä toiseen sama.


Suuntaamisen hankaluus

Suuntaaminen ei ole helppoa. Jos olisi, eivät niin monet ammattipelaajat pyytäisi ennen lyöntiään caddietään varmistamaan takaa katsomalla että pelaaja seisoo oikeaan suuntaan.

Suuntaamisen suurin ongelma on optinen harha. Jokseenkin kaikkien pelaajien on helppoa nähdä suoraan pallon takaa suunta oikein. Kun asetutaan pallolle, muuttuu näkymä toiseksi.

Pallon takaa katsottuna on helppoa nähdä että pallo, edessä oleva tii sekä hieman pidemmällä oleva "pallopyramidi" ovat samalla linjalla kohti kallion nurkan takana olevaa 150 m taulua.

Oikealta lyövä pelaaja näkee suoran suunnan kohti 150 m taulua valkoisen tiin sijaan tavallisesti siten, että pallon pitäisi lähteä valkoisen tiin oikealla puolella olevan oranssin tiin yli “suorinta” reittiä kohteeseen. Todellisuudessa suorin reitti kulkee edelleen valkoisen tiin ja "pallopyramidin" kautta 150 m taululle.

Vasemmalta lyövä pelaaja näkee suoran suunnan kohti 150 m taulua valkoisen tiin sijaan tavallisesti siten, että pallon pitäisi lähteä valkoisen tiin vasemmalla puolella olevan oranssin tiin yli “suorinta” reittiä kohteeseen. Todellisuudessa suorin reitti kulkee edelleen valkoisen tiin ja "pallopyramidin" kautta 150 m taululle.

Kun ottaa puttiasennon jossa silmät ovat pallon päällä, näyttää monen pelaajan silmissä valkoinen tii olevan suoralla linjalla kohti 150 m taulua. Kun silmät ovat linjaan nähden sivussa, syntyy tuo harha siihen mikä näyttää suoralta.

Jostakin syystä samanlanen harha tulee myös silloin kun laskee mailan maahan varpaiden eteen. Ylhäältä katsottuna näyttää että maassa oleva maila osoittaa oikeaan suuntaan, mutta kun siirtyy lyöntiasennosta pois ja katsoo maassa olevan mailan suuntaa linjalta mailan takaa, huomaa usein mailan osoittavan hämmästyttävästi eri suuntaan kuin miltä se näytti lyöntiasennosta katsottuna.

Suuntaaminen ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, mutta suuntaamisen ongelmien ymmärtäminen ja harjoittelu auttavat asiaa. 



Suuntamaila maahan

Kun harjoittelee lyömistä rangella, on hyvä tietää mihin suuntaan seisoo. Jos lyö palloja matolta, on hyvä katsoa ensin mihin suuntaan matto osoittaa ja lyödä pallot maton suuntaan. Jos pääsee lyömään palloja rangella ruoholta, on hyvä asettaa maahan suuntaamisen varmistamiseksi suuntamaila. 

Kun asettaa suuntamailan maahan ja varmistaa takaa katsomalla sen suunnan, on helppo asettautua lyömään palloja oikeaan suuntaan. Suurin osa ammattipelaajista pitää suuntamailaa maassa harjoitellessaan lyöntejä rangella, erityisesti pelin jälkeen. Näin harjoittelemalla on helppo tottua seisomaan samaan suuntaan mihin on lyömässä. Ilman suuntamailaa saattaa lyödä kasan palloja hienosti lipulle, vaikka on todellisuudessa suunnannut lyönnit eri suuntaan. Sellaisesta harjoittelusta saattaa seurata ongelmia.



Suuntamaila vai suuntakeppi

Maahan asetettava maila tai keppi auttaa suuntaamisessa. Molempien kanssa pärjää hyvin.

Suuntakeppejä on näkynyt viimevuosina monen pelaajan bägissä. Jos pitäisi arvioida suuntakeppien hyötyä sen mukaan minkä tason pelaajien bägeistä niitä löytyy, voisi ajatella niiden olevan erittäin hyödyllisiä. Mitä paremmasta pelaajasta on kyse, sen varmemmin bägistä löytyy 2 suuntakeppiä.

Suuntakepin kärjen voi painaa maahan, jolloin sitä voi hyödyntää monipuolisemmin svingiharjoittelussa. Suuntakeppejä näkee harvoin käytettävän näin.

Suuntaamisen kannalta suuntakepin hyödyt jäävät vähäisiksi. Se on suora, ja siksi sillä saa suunnan tarkemmin kohdalleen kuin golfmailalla, jonka varsi on kartio (kapeampi toisesta päästä ja leveä toisesta). Toisaalta golfmailassa on lapa joka auttaa sitä pysymään maassa paikallaan, kun taas pyöreä suuntakeppi saattaa pienestä kosketuksesta vaihtaa paikkaa, ja samalla sen suunta muuttuu.Jos maa on märkä tai siinä on lannoitetta, ne tarttuvat aivan samalla tavalla sekä golfmailaan että suuntakeppiin. Kumpaa tahansa käyttää, se kannattaa puhdistaa pyyheliinalla ennen bägiin muiden mailojen sekaan työntämistä.


Suuntaamisesta on lisää asiaa hieman alempana samalla sivulla.


Vanha golfpallo

Golfpalloja katoaa ja golfpalloja löytyy, golfpalloja voi saada palkinnoksi tai lahjaksi. Säästeliäimmät pelaajat pelaavat vanhoilla palloilla ja säästävät uudet pallot tärkeämpiin kilpailuihin. Monella on kotona kaapissa vielä paketissa olevia palloja monen vuoden ajalta, joillakin jopa vuosikymmenten ajalta.

Golfpallo menettää kimmoisuuttaan vanhetessaan. Niissä ei ole “parasta ennen” päivämäärää, mutta jos olisi, se olisi ehkä kahden vuoden päässä valmistuspäivästä. Pallon ominaisuudet heikkenevät hitaasti mutta varmasti. Hyviä vertauksia ovat golfmailojen gripit tai autonrenkaat. Uudet pitävät paremmin kuin vanhat, ja riittävän vanhat ovat suorastaan vaarallisia. Golfpallot eivät vanhetessaan muutu vaarallisiksi, mutta ne lentävät huonosti.


Paksu grippi putteriin

Joitakin vuosia on markkinoilla ollut putterin grippejä jotka ovat huomattavasti tavallisia grippejä paksumpia. Golfmailan kädensija on yleensäottaen ohut siksi, että sitä pyritään pitämään enemmän sormissa kuin kämmenissä, joka taas mahdollistaa tehokkaan ranneliikkeen svingissä. Putissa yritetään tavallisesti välttää tehokkaasti liikkuvia ranteita, koska vakaammat ranteet tapaavat vakauttaa myös mailan liikettä. Paksu grippi voi tuoda apua ranteiden vakauttamiseen. Ohuen gripin kanssa saattaa tuntuma puttiin olla parempi kuin paksulla gripillä. Molemmilla gripeillä voi varmasti putata hyvin. 

Paksu putterin grippi on varmasti kokeilemisen arvoinen asia. Ennen kuin sellaisen hankkii, on hyvä tarkistaa mahtuuko paksugrippinen putteri bagiin. Joissakin bageissä on omat lokerot jokaiselle mailalle, ja ne tapaavat olla liian kapeita paksuimmille putterin gripeille. Paksulle putterin gripille voi tulla aiottua enemmän hintaa jos joutuu samalla ostamaan myös uuden bagin itselleen.



Pallon alastulojälki

Kun pallo putoaa griinille, siitä jää jälki griinin pintaan. Tuo jälki (kuoppa) pitää korjata. Griinillä saattaa olla monta muutakin alastulojälkeä. On hyvä korjata kaikki jotka huomaa.

Alastulojälkiä jää monesta syystä korjaamatta. Harva jättää tahallaan jäljen korjaamatta, mutta moni jälki jää huomaamatta. Tavallista on unohtaa alastulojälki silloin kun pallo tulee alas griinille mutta päätyy griinin ulkopuolelle. Kun palloa on etsitty jostakin pusikosta ja lyöty useamman kerran, on inhimillistä ettei muista pallon tuleen alas griinille. Alastulojälki voi olla niin pieni ettei sitä huomaa. Pallo on saattanut pudota griinille eri kohtaan kuin mitä pelaaja muistaa. Pallon putoaminen griinille saattaa olla joillekin pelaajille niin harvinaista ettei pallon alastulojäljen korjaaminen kuulu tavallisiin rutiineihin.

Alastulojäljen voi korjata monella tavalla. Paras tapa on käytää tiitä tai griinihaarukkaa. Jos alastulojälki on pieni, on tii griinihaarukkaa parempi väline. Suuren jäljen korjaamiseen griinihaarukka on nopeampi, koska siinä on kaksi piikkiä ja siitä saa tukevamman otteen kuin tiistä, mutta yhdellä piikillä (tiillä) jäljen saa paikattua yhtä hyvin.

Joskus puhutaan alastulojäljen nostamisesta. Tuo nostaminen saa monet tekemään pikemminkin huonoa kuin hyvää griinille. Jos korjaa alastulojäljen nostamalla painuneen maan ylös, niin saa aikaiseksi tasaisen mutta ruohottoman alueen, eikä jäljen korjaamista voi pitää kovin onnistuneena. Olen nähnyt kenttämestarin korjaamassa näitä ruohottomia jälkiä ruuvimeisselin kanssa. Hän iski ruuvimeisselin kädensijalla “väärin korjatut” jäljet takaisin alas kuopaksi ja korjasi ruuvimeisselipäällä jäljet niin ruohopeitteisiksi kuin mahdollista. 

Alastulojälki korjaantuu parhaiten kun “vääntää” tiillä tai griinihaarukalla maahan tiivisti painuneen ruohopeitteen takaisin paikalleen ja venyttää sen hieman koholle. Tuon hieman kohollaan olevan kummun voi sitten tasoittaa joko putterin pohjalla tai kengän pohjalla, jos kengänpohja on tasainen. 

Pienen alastulojäljen korjaus

Suuremman alastulojäljen korjaus

                               Nostamalla korjattu alastulojälki näkyy griinillä kauan



Sopivat mailat

Nykyisin on tavallista käydä mailojen sovituksessa ennen kuin ostetaan itselle sopivat mailat. Tapa on hyvin suositeltava, siten on hyvät mahdollisuudet saada itselleen sopivat mailat.

Mailojen sovituksessa on oleellista tarkistaa mikä kohta mailanlavan pohjasta osuu palloa lyötäessä maahan. Jos maila tulee kovin paljon kannalleen, on pallolla taipumus lentää vasemmalle, ja jos mailan kärki osuu enemmän maahan, tapaavat pallot lentää oikealle. Asian saa tarkistettua hyvin yksinkertaisella tavalla. Mailan pohjaan kiinnitetään maalarinteippiä, lyödään palloja kovalta alustalta ja katsotaan mistä teippi kuluu.

Nykyisin mitataan myös mailanpään nopeus. Sen mukaan valitaan sopiva varsi. Varsien jäykkyyksissä on merkittäviä eroja, samoin kuin varsien kiertojäykkyydessä. Tavallisesti mitä jäykemmästä varresta on kyse, sen painavampi varsi on. Lisää vauhtia mailaan kaipaavat voivat tinkiä varren jäykkyydestä ja näin saada kevyemmällä varrella lisää vauhtia mailaan.

Seuraava taulukko antaa osviittaa sopivista varsista pelaajan lyöntipituuksien mukaan:

Vasemmalla ensin varren jäykkyys, sitten mailanpään nopeus draiverilla (metriä sekunnissa), sitten pallon kokonaismatka draiverilla, sitten maila jolla lyödään kun matkaa on 135 metriä.

Varsi       Driver            Driver           135 metriä

  X           47 m/s +        240 m +           9 tai PW

  S       40-47             220-240           7 tai 8

  R           35-40           190-220         5 tai 6

  A            31-35           165-190         4

  L           alle 31             alle 165         3 / puu 7

Varsista X on extrastiff, S on stiff, R on regular, A on senior ja L on naisten varsi.

 

 



Etäisyys pallosta

Golfpalloa voi lyödä monelta eri etäisyydeltä. Pelatessa maaston muodot vaikuttavat huomattavasti sopivaan etäisyyteen. Jos palloja lyö tasaiselta alustalta eikä ole varma siitä millä etäisyydellä pallosta kannattaa seistä, voi seuraavasta keinosta olla apua.Aseta maila maahan siten, että mailan gripin alareuna on varpaiden kohdalla. Pallo on hyvällä etäisyydellä jos se on hieman lähempänä sinua kuin lavan kiinnityskohdan reunassa oleva muovinen “ferrule” on. Ohje pätee hyvin kaikkiin mailoihin wedgestä pisimpään rautaan. Jollekin pelajalle voi paras etäisyys pallosta olla toki kauempana tai lähempänä kuin tämä ohje, mutta suurelle osalle pelaajista tämä ohje sopii hyvin.

Varpaat siihen missä maassa olevan mailan grippi loppuu ja pallo hieman lavan kiinniskohdan sisäpuolelle. Kuvassa molemmat mailat ovat rauta 8.


Divotti matosta

Matolta lyötäessä ei aina voi olla varma osuman puhtaudesta. Pallo makaa yleensä hyvin maton pinnalla ja matto voi antaa osumassa pienen epäpuhtauden anteeksi. Pehmeällä matolla saattaa huomaamattaan lyödä kaiken aikaa hieman mattoon ennen osumaa, ja pallo lähtee silti hyvin liikkeelle. Matolta voi yhtä hyvin lyödä hieman ohuita lyöntejä joissa maila ei osu lainkaan mattoon, matosta kun ei lähde pallon jälkeen ruohoa irti kuten oikealta ruoholta lyötäessä lähtee.Hyvä keino tarkkailla osuman puhtautta ja harjoitella mattoon osumista pallon jälkeen, on työntää matossa olevaan tiin reikään sopivan korkuinen pahvirulla alla olevan kuvan mukaisesti. Hyvällä lyönnillä tuo pahvirulla nousee lönnin mukana ylös reiästä.

Pahvi malliksi sileänä, samanlainen pahvi rullattuna ja työnnettynä matossa olevaan tiireikään. Hyvässä osumassa pahvi nousee ylös matosta.


Hyvässä lyönnissä maila lähestyy palloa tiin kohdalla vielä sen yläpuolelta, osuu palloon ja osuman jälkeen osuu vielä sen verran mattoon että nostaa pahvirullan ylös matosta.



Näin pahvirulla nousee matosta


Kierteet golfpalloon 

 

Golfpalloon syntyy kierteet aivan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin palloihin. Jos osumahetkellä maila kulkee eri suuntaan kuin mihin se osoittaa, syntyy kierrettä.

Jos kädessä on 64 asteinen wedge joka kulkee osumassa vaakasuoraan, jää mailan kulkusuunnan ja lavan osoittaman kuman erotukseksi 64 astetta. Tuo kulma synnyttää palloon alakierrettä. Mitä lujempi vauhti mailassa on, sen voimakkaammin kierre tarttuu palloon.

Jos maila kulkee osumassa 10 astetta ulkoa sisään ja lapa on suorassa, syntyy palloon sivukierre nimeltään slice. Jos mailan lapa on lisäksi auki, kasvaa kierteen määrä vielä suuremmaksi. Mitä lujempi vauhti mailassa on, sen suuremmaksi kierteen määrä kasvaa.

Jos mailan ja pallon väliin jää jotakin, kuten raffista lyötäessä ruohoa, ei kierre tartu palloon. Maailmalla myydään sääntöjen vastaisia tiitä. Tuo sääntöjen vastainen tii avaa helposti logiikan siihen, miksi kierteet eivät aina tartu palloon toivotulla tavalla.



Kylmällä säällä pelaaminen

Aurinkoisena syyspäivänä pelaaminen on joiltakin osin erilaista kuin pelaaminen lämpimänä kesäpäivänä. Pallo ei lennä lennä kylmässä pitkälle ja monella pelaajalla alkaa sormet palella. Jos tuulee kovaa, tuntuu sään kylmyys vielä enemmän. Silloin pukeutuminen vaikuttaa golfkentällä viihtymiseen ja pelin sujuvuuteen.

Suojaava hattu ja korvaläpät auttaa paljon, myös pipo on hyvä valinta. Väitetään että päästä haihtuu eniten lämpöä. Riittävän monta paitaa tai puseroa takin alla on parempi valinta kuin yksi paksumpi takki. Silloin voi helpommin säätää vaatteiden määrää tilanteen mukaan. Sadehousut suojaavat tuulelta hyvin, ja jos sää lämpenee, ne on helppo ottaa pois.

Jos sormet palelevat herkästi, siihen löytyy hyviä varusteita. On olemassa talvigolfhansikkaita, joitka ovat kämmenpuolelta on tavallisen golfhansikkaan tapaiset, mutta niissä on yläpuolella paksummin kangasta ja silloin kädet pysyvät paremmin lämpiminä. Hyvä keino kylmää vastaan on käyttää rukkasia. Sormikkaissa sormet ovat erillään eivätkä ne pääse lämmittämään toisiaan kuten rukkasissa. Jos hankkii riittävän suuret rukkaset, mahtuu kädet niiden sisään golfhansikkaiden kanssa.

Joskus olen nähnyt käytettävän muhvia kärryn kahvassa. Siinä saa molemmat kädet samaan lämpimään tilaan, jolloin kädet pysyvät vielä paremmin lämpiminä kuin rukkasten sisällä.

Kädenlämmittimistä voi olla myös paljon iloa. Kertakäyttöisiä noin 6 tuntia lämpimänä pysyviä lämmittimiä saa muutamalla eurolla.


Vaarallinen golfpallo

 Golfpallo lentää kauas ja joskus aivan eri tavalla kuin pelaaja on suunnitellut. Kun pallo lentää kohti ihmisiä, on golfkentillä ympäri maailmaa tapana huutaa lujaa “fore”. Silloin ihmiset tietävät varoa kohti tulevaa golfpalloa ja suojautua mahdollisuuksien mukaan. Hyvä keino on kyykistyä ja suojata kädellä päätä. Hattu on hyvä suoja. Joskus naapurimaan golflehdessä annettiin ohjeita golfkilpailun katsojille, joista yksi oli: pukekaa hattu päähän. Vuosien varrella aina kun joku on kilpailun aikana loukkaantunut vakavammin golfpallosta, on kyse ollut hatuttomasta katsojasta.

Aina ei ehdi huutaa fore. Jos pallo osuu heti lähdettyään liikkeelle kiveen tai puuhun, se saattaa kimmota lujaa ja osua lähellä oleviin ihmisiin. Lyöjä itse on suurimmassa vaarassa. Jos aikoo lyödä lujan lyönnin kun lyöntilinjan edessä on lähellä kivi, kallio tai jykevä puu, kannattaa harkita ainakin kahdesti ennen kuin lyö. Golfpallo voi kimmota silmään tai hampaisiin, ja vahingot voivat olla ikuisia. Kannattaa miettiä onko lyönti niin tärkeä että kannattaa ottaa riski. Ainakin kannattaa varoittaa muita ennen lyöntiä. Maltillinen välilyönti sivuun tai droppi rangaistuslyönnillä voivat olla viisaita ratkaisuja.


Hansikas pois putissa?

Toisinaan kuulee väitettävän että huippupelaajat ottavat hansikkaan pois ennen kuin puttaavat. Tavallaan tuo on totta. Suuri osa ammattilaisista puttaa ilman hansikasta, mutta myös monta major-kilpailua on voitettu puttaamalla hansikas kädessä.

Hansikaan päätehtävä on parantaa otteen pitävyyttä lyönnissä. Hansikkaasta voi toki olla myös apua siihen ettei käteen tule rakkoja. Parhaat hansikkaat ovat ohutta nahkaa, silloin tuntuma on paras. Paksuja ja kestäviä hansikkaita saa rautakaupasta, mutta tuntuma ei silloin ole kovin hyvä.

Suurin osa taitavista pelaajista pitää hansikasta kädessään vain lyödessään palloa. Lyönnin jälkeen hansikas otetaan pois kädestä. Tavallisesti hansikas sijoitetaan takataskuun siten että se roikkuu suurelta osalta taskun ulkopuolella. Jos hansikasta pitää kädessä kaiken aikaa, ainakin kuumissa olosuhteissa käden hikoilu voi kastella hansikkaaan aika nopeasti. Märkä hansikas ei pidä kovin hyvin. Siksi hansikkaan on hyvä tuulettua takataskun reunalla silloin kun sitä ei tarvita. Taitavilla pelaajilla on tavallisesti useampia hansikkaita bägissään mukana kierroksella.

Hiljaisissa lyönneissä ei hansikasta välttämättä tarvita. Siksi moni jättää chipeissä ja puteissa hansikkaan takataskuun roikkumaan.



Sääntökirja muovipussiin

Sääntökirjaan tehdään muutoksia 4 vuoden välein, ja silloin ilmestyy uusi sääntökirja. Samalla sääntökirjalla pärjää tuon 4 vuotta jos kirja pysyy kunnossa.

Kun uusi sääntökirja ilmestyy, luen sen läpi kynän ja viivottimen kanssa. Alleviivaan oleellisimmat kohdat säännöistä. Silloin sääntökirjasta löytää nopeasti sen mitä etsii.

Sen jälkeen sääntökirja pääsee ohuen muovipussin sisään ja bägiin. Muovipussin sisällä sääntökirja pysyy kunnossa huolimatta kaikista sateisista joita tuon 4 vuoden aikana tulee golfkentällä koettua. Sateen kastelemasta sääntökirjasta saattaa sivujen irrottaminen toisistaan olla mahdotonta. Sama muovipussi kestää tavallisesti tuon 4 vuoden jakson. 


Vaaralliset bunkkerilyönnit

Griinibubkkerista pallo pyritään tavallisesti lyömään siten että maila osuu ensin hiekkaan ja hiekka nostaa pallon griinille. Joskus hiekkaa tulee liikaa ja pallo jää bunkkeriin. Voi myös käydä niin, ettei hiekkaa jää lainkaan pallon ja mailan väliin, ja silloin pallo lentää huomattavasti kauemmaksi kuin oli tarkoitus. Silloin pallo voi osua johonkin ihmiseen ja voi käydä huonosti. Harvassa muussa lyönnissä pallo saattaa lähteä yhtä vaarallisesti ja hallitsemattomasti pitkälle lipun taakse.

Ennen kuin lähtee lyömään bunkkerista kannattaa katsoa ettei lipun linjan takana ole ketään ihmistä. Jos linjalla on joku, kannattaa odottaa että hän tai he siirtyvät pois. Elleivät he ole siirtymässä, kannattaa heitä varoittaa. Se ei ole pelkuruutta tai epäluottamusta omaa lyöntiä kohtaan, vaan tervettä muiden huomioimista. Oma lyönti tulee hieman helpommaksi kun ei tarvitse pelätä mitä huonolla lyönnillä saattaisi tapahtua. Sellaisessa lyönnissä ei oikein ehdi edes huutaa fore -huutoa.

Parasta olisi tietysti ettei lipun linjan takaa ei tarvitsisi pyytää ketään varomaan. Huomaavaiset ja ymmärtävät pelaajat osaavat yleensä ilman pyyntöä poistua linjalta.


Puttaa SW:llä

 

Robert Streb puttasi (5.7.2015) The Greenbrier Classicissa viimeisen kierroksen sisääntulon bunkkerimailalla. Putteri oli vahingoittunut 9. griinin tuntumassa. Hyvin sujui putti myös SW:llä, hän teki 5 birdieitä sisääntulossa, ja pääsi uusintaan kilpailun voitosta. 

Puttaamista kannattaa harjoitella SW:llä. Puttaminen onnistuu parhaiten silloin kun osuu mailan lavan alareunalla pallon keskikohtaan tai juuri sen yläpuolelle. Maila saa olla osumassa mieluiten jo hieman nousussa ylöspäin, joten pallo kannattaa pitää aika edessä. Tällaisella osumalla pallo lähtee pyörimään hyvin. Jos osuu pallon keskikohdan alapuolelle, nousee pallo ylös griinin pinnasta ja samalla palloon tulee alakierrettä. Silloin lyönti jää merkittävästi lyhyemmäksi kuin puhtaalla osumalla.

Tavallisella putterilla ei aina tule kiinnitettyä osumaan huomiota, koska putterissa on osumapintaa huomattavasti enemmän kuin SW:n alareunassa, ja putterit tapaavat olla melko anteeksiantavia. 

Silloin kun näkee huippupelaajan puttaavan muulla mailalla kuin putterilla, on tavallisin valinta SW. Varmasti kaikki ammattilaispelaajat ovat harjoitelleet puttaamista SW:llä ja osaavat putata silläkin hyvin. Eniten hyötyä tuosta taidosta on silloin kun pallo on aivan griinin reunalla ja nojaa griiniruohoa pidempään foregriinin ruohoon. Sellaisesta paikasta on hankalaa saada putterilla kovin hyvää osumaa palloon, mutta "toppi" SW:llä toimii hyvin. 



Aurinkoinen päivä

Kohtuus on kaikessa hyväksi, myös auringon määrässä. Golfkierroksen aikana ehtii saada paljon aurinkoa. Auringolta kannattaa suojautua. Varjossa pysyminen olisi tietysti paras keino, mutta jos lyö hyvin, tapaa pallo olla aukealla alueella jota puut eivät varjosta. Jos joutuu odottelemaan kentällä, kannattaa aina pyrkiä seisomaan varjossa. Kuumissa maissa golfkentällä on yleistä suojautua auringolta aurinkovarjon avulla. Tavallinen golfsateenvarjo suojaa myös hyvin. 

Viisas pukeutuminen auttaa paljon. Moni pelaaja jättää suuren osa ihostaan paljaaksi. Se saattaa tuntua vilvoittavalta, mutta silloin aurinko pääsee paistamaan suoraan iholle ja auringon valo lämmittää ihoa. Niin oudolta kuin saattaa tuntua, kannattaa kuumalla ja aurinkoisella säällä pukea vaaleat pitkät housut jalkaan ja vaalea pitkähihainen paita tai pusero ylävartalon peitoksi. Vaalea väri on kuumalla säällä tummaa vilpoisempi. Pää kannattaa suojata lierihatulla, koska se varjostaa parhaiten. Kuumissa maissa näkee paikallisilla ihmisillä huomattavasti enemmän vaatteita päällään kuin pohjoisesta tulleilla turisteilla. Thaimaassa caddiet pitävät tavallisesti myös hansikkaita, jolloin kädet saavat suojan auringolta.

Vettä pitää olla mukana riittävästi, se ei saa loppua. Sitä kannattaa juoda sopivasti. Vettä voi kuumana päivänä käyttää muutenkin viilennykseen. Märkä pyyheliina hartioilla viilentää tehokkaasti, samoin märkä päähine. Samalla kun vesi haihtuu, haihtuminen jäähdyttää. Siksi märkä pyyheliina on kuumalla säällä erittäin tehokas. Jos on seisovan tyyni ilma, perinteinen viuhka voi olla kätevä.

Ne kohdat ihosta joita ei pääse suojaamaan vaatteilla, kannattaa suojata tehokkaalla aurinkovoiteella. 



Honöri

Harjoituskierroksella, ja joskus kilpailukierroksellakin, kannattaa päästää lyhytlyöntisin pelaaja lyömään ensimmäisenä tiiauspaikalta, vaikka sääntö sanoo muuta.

Kun asiaa ajattelee lyhytlyöntisen pelaajan kannalta, tulee hänelle usein kiire. Hän lyö tiiauspaikalta usein viimeisenä, muut ovat jo menossa silloin kun hän asettelee mailaansa paikalleen, ja siihen vielä mailansuojusta. Hänellä on kiire pallolleen, koska hänen vuoronsa lyödä toinen lyönti tulee usein ensimmäisenä.

Muilla pelaajilla samassa ryhmässä on paremmin aikaa. Jos mahdollista, antakaa lyhytlyöntisimmän pelaajan avata ensimmäisenä.



Lyönnin suuntaaminen

Kun heittää pallon toiselle tai paperitollon paperikoriin, ei yleensä sen kummemmin kiinnitä huomiota vartalon suuntaamiseen. Kun on kyse metrin putista, on suuntaaminen huomattavasti tärkeämpää. Pidemmissä puteissa suunta ei ole enää se tärkein asia, tavallisesti ongelmat ovat enemmän lyönnin kovuuden hallinnassa kuin suunnassa. Huolimatta tästä, jatketaan suunta-aiheen parissa. 

Yleinen ongelma suuntaamisessa on se, että seistään eri suuntaan kuin mihin kuvittellaan. Aika harva pelaaja seisoo vuorotellen eri suuntiin, joten ongelmana on yleensä seistä lyönnistä toiseen johdonmukaisesti samaan suuntaan. Useimmiten suunta on kohteesta oikealle (oikealta lyövällä pelaajalla).

Oikealle suuntaamisesta minulla on omia kokemuksia. Joskus noin 10 vuotiaana pelasin isäni kanssa Talin 1. reikää, ja harmittelin kun löin pallon oikeaan griinibunkkeriin. Sain kuulla että olin seissyt siihen suuntaan enkä kohti griiniä. Asiaa ryhdyttiin selvittämään. Otin uudestaan suunnan kohti lippua, ja sen jälkeen asetin mailan maahan kengänkärkien suuntaisesti, joka mielestäni osoitti juuri sinne minne olin tarkoittanut. Sitten minua pyydettiin jättämään maila paikoilleen ja tulemaan katsomaan mailan suuntaa takaapäin. Ja kas kummaa, tuo maila osoitti oikeaa griinibunkkeria kohti. En ollut uskoa tätä, enkä voinut ymmärtää miten tuo maila osoitti niin eri suuntaan kuin miltä se näytti alkuasennosta katsottuna. Käsittämätöntä!

Voi ottaa sopivasti ennakkoa. Sain isältäni hyvän ohjeen: "jos tuo suunta on aina saman verran oikealle, eikö sen voi sitten ennakoida?" Vielä tänäkin päivänä kun katson omien jalkojen suuntaa alkuasennosta, on näkymä suunnan osalta sama. Jos seison oikeaan suuntaan, näyttää minusta jalkojeni suunta edelleen saman verran vasemmalle. Pitkään suuntasin lyöntini toimivasti tällä ajatuksella.


Toinen paljon käytetty tapa katsoa suuntaa on pitää maila jalkojen suuntaisesti käsissä, ja suunnata sen avulla. Tässä tavassa on jäljellä sama ongelma joka minulla oli 10 vuotiaana, suunta saattaa näyttää muualle kuin mihin se todellisuudessa osoittaa. Joidenkin pelaajien olen nähnyt jatkavan tästä nerokkaalla tavalla. Jos tästä asennosta siirtää mailaa samassa linjassa suoraan eteenpäin kohti lippua, on mailan suunta helposti nähtävissä oikein. Jos mailan nostaa eteen aivan silmien korkeudelle, on sen suuntaaminen yhtä helppoa kuin kiväärillä tähtääminen. Tätä tapaa ei juuri näe ammattipelaajien käytössä.

Kolmas tapa on harvinaisempi. Ennen lyöntiä voi katsoa pallon takaa suunnan kohti lippua ja valita maasta sopivasti erottuvat kohdat joihin kenkien kärjet tulisi asettaa.

 

Neljäs tapa on suosittu. Ennen lyöntiä katsotaan pallon ja lipun väliltä tähtäysmerkki, mieluiten metrin tai kahden päästä pallon edestä. Kun asetutaan pallolle, suunnataan ensin mailanlapa tähän tähtäysmerkkiin. Sen jälkeen asetteudutaan vartalon osalta yhdensuuntaisesti mailan lavan suunnan kanssa, ja sitten lyödään. Tätä tapaa näkee käytettävän ammattipelaajien joukossa. Yllä olevassa videossa suuntaan muuten samoin, mutta en käytä tähtäysmerkkiä, vaan suuntaan suoraan kohteeseen.

Viides  tapa on paras. Jos pelaa caddien kanssa, tilanne helpottuu huomattavasti. Caddie voi tarkistaa pelaajan takaa onko suunta oikea. Lyönnin aikana caddie ei saa enää seistä linjalla, joten hänen pitää poistua linjalta ennen kuin maila lähtee liikkeelle.


Kumpi on tärkeämpää suuntaamisessa, se että seisoo oikeaan suuntaan vai ajatus oikeasta suunnasta?

Kiskovertaus havainnollistaa suuntaamista hyvin (kuva pitkäpeli sivulla). On hyvä pyrkiä seisomaan yhdensuuntaisesti siihen suuntaan johon on lyömässä. Jos on tarkoitus lyödä pallo oikeanpuoleisen kiskon suuntaan, kannattaa myös mailanlapa suunnata sinne. Jalat suunataan tämän kanssa yhdensuuntaisesti, jolloin ne asettuvat vasemmanpuoleiselle kiskolle. Polvet, lantio ja hartiat saavat myös olla yhdensuuntaisesti jalkojen ja mailanlavan kanssa.

Suuri osa ammattipelaajia pitää rangella suuntakeppejä (tai mailaa) maassa helpottamassa oikean suunnan hahmottamista. Tätä näkee tapahtuvan eniten silloin kun ollaan harjoittelemassa kierroksen jälkeen. Kun harjoitellessa voi olla varma siitä mihin suuntaan seisoo, voi suuntaamisessa olla helpommin johdonmukainen.

Vaikka olisi suunnannut lyönnin täsmälleen oikein, voi pallo päätyä aivan toiseen suuntaan. Toisaalta lyönnin voi suunnata aivan eri suuntaan kuin mihin aikoo lyödä, ja pallo voi silti päätyä juuri sinne mihin oli tarkoitus. Varsinkin silloin kun palloon lyödään tarkoituksella sivukierrettä, ennakoidaan kierteen vaikutus suuntaamalla kohteesta sivuun.

Monessa pallopelissä pallo lyödään sen kummemmin tähtäämättä puhtaasti vaistojen mukaan, ja taitavat pelaajat onnistuvat usein lyömään pallon sinne minne oli tarkoitus. Kun saunassa heitetään löylyä kiukaalle, selvitään siitäkin yleensä sen kummemmin tähtäämättä, vaikka heittäisi löylyä vasemmalta, oikealta tai suoraan.

Ajatus siitä minne pallon haluaa lyödä on lyönnin suunnan kannalta tärkein asia. Taitava pelaaja hakee sellaisen asennon josta pallon lyöminen kohteeseen onnistuu parhaiten.

Huolimatta tästä, on hyvä tietää mihin suuntaan on suuntaamassa. 



Vastatuulella rangelle

Paras tapa oppia hallitsemaan pallon lentoa tuulisena päivänä on luonnollisesti harjoittelu kovalla tuulella. Vastatuuli korostaa kaikkia kierteitä mitä pallossa on. Jos rangella on suora vastatuuli, on silloin erinomainen hetki mennä rangelle harjoittelemaan erilaisia lyöntejä.

Vastatuuleen kannattaa lyödä tavallista matalampia lyöntejä: Valitse suurempi maila (= pienempi numero). Siirrä pallo tavallista taaemmaksi jalkoihin nähden. Ota mailasta alempaa kiinni.

Vanha ohje, “when it is breezy, swing easy”, on edelleen pätevä (kun tuulee kovaa, svingaa rauhallisesti). Vaistojen mukaan kovaan vastatuuleen lyödään helposti tavallista kovempaa. Tavallista kovempi lyönti saa usein onnistuessaan aikaa enemmän alakierrettä palloon, jolloin pallo nousee korkeammalle ja putoaa jyrkemmin alas. Pykälää suuremmalla mailalla ja hieman kevyemmällä lyönnillä on lyönnin pituus helpommin hallinnassa.



Hidas peli

Hitaat pelaajat pelaavat hitaasti. Tavallisin tapa hidasteluun on aikaa vievä lyöntiin valmistautuminen. Tästä näkee surullisia esimerkkejä kun seuraa kilpagolfia televisiosta. Pelaajalla voi kestää minuutin siitä hetkestä kun hän saapuu pallolleen siihen hetkeen kun pallo lähtee liikkeelle.

Laskuesimerkki:

Ihminen kävelee noin 6 km/h, siis kilometrin 10 minuutissa ja keskimääräisen par nelosen (350 metriä) 3 ½ minuutissa. Siirtyminen seuraavalle tiille 50 metriä vie ½ minuuttia. Yhden reiän kävelemiseen ja siirtymiseen seuraavalle tiille kuluu aikaa 4 minuuttia.

Hitaasti pelaava 4 hengen ryhmä:

Jos pelaaja lyö 5 lyöntiä ja käyttää jokaiseen lyöntiin minuutin, kuluu reiän pelaamiseen aikaa jo 9 minuuttia (4 min kävelystä ja 5 min lyönneistä). Jos samassa ryhmässä on toinen yhtä hidas pelaaja, kuluu aikaa 5 minuuttia lisää, siis 14 min. Kolmas hidas pelaaja tuo vielä 5 minuuttia lisää, siis 19 minuuttia. Neljäs yhtä hidas pelaaja lisää aikaa taas 5 minuuttia, päästään 24 minuuttiin.

18 x 24 min = 432 min = 7 tuntia 12 minuuttia.

Nopeasti pelaava 4 hengen ryhmä:

Jos pelaaja lyö 5 lyöntiä ja käyttää jokaiseen lyöntiin 12 sekuntia, kuluu reiän pelaamiseen aikaa 5 minuuttia. Jos samassa ryhmässä on toinen yhtä nopea pelaaja, kuluu aikaa 1 minuutti lisää, siis 6 min. Kolmas nopea pelaaja tuo vielä 1 minuutin lisää, siis 7 minuuttia. Neljäs yhtä nopea pelaaja lisää aikaa taas yhden minuutin, päästään 8 minuuttiin.

18 x 8 min = 144 min = 2 tuntia 24 minuuttia.

Nopea kävely ei ole avain nopeaan pelaamiseen. Nopeasti lyövä pelaaja pelaa 18 reikäisen kentän 1 ½ tunnissa yksin. Kahdelta nopeasti lyövältä pelaajalta kuluu kierrokseen 1 tunti 48 minuuttia.



Nopeammaksi pelaajaksi

Nopea pelaaja kävelee suoraan omalle pallolleen, jos se on mahdollista.

Nopea pelaaja tekee valinnat ja ratkaisut lyöntiä varten jo kävellessään pallolle. 

Nopea pelaaja on lähellä palloaan valmiina lyömään kun tulee oma vuoro lyödä.

Nopean pelaajan mailat ovat pelaajan lähellä, niitä ei tarvitse noutaa takaa tai griinin toiselta puolelta.

Kun pallo lentää pensaikkoon, nopea pelaaja painaa mieleensä tarkasti kohdan mistä palloa kannattaa etsiä.

Nopealla pelaajalla on tiitä, kolikko pallon merkitsemistä varten ja varapallo aina taskussa.

Nopea pelaaja ehtii hyvin kesustelemaan pelin aikana, mutta ei silloin kun jonkun pitäisi lyödä.

Nopea pelaaja nostaa lipun ylös griiniltä ja on reiän lähellä valmiina jo ennen kuin ryhmän viimeinen on puttaamassa palloaan reikään.

Jos nopea pelaaja on honörissä, hän lyö ensin ja merkitsee tulokset korttiin vasta sillä aikaa kun muut ovat lyömässä.





Eroon riuhtomisesta

Monia golfareita vaivaa nopea mutta tehoton svingi. Jos mailan grippipää kulkee kovaa mutta lapapää ei, ei lyönti ole tehokas vaikka se olisi vauhdikas.

Tasaisen rauhallinen ja tehokas svingi on helppo tehdä ilman palloa. Ilman palloa tehdyt svingit ovat aina hyödyksi. Ongelmaksi jää usein se, että harjoitussvingi on hyvä ja rauhallinen, mutta pallon kanssa käytetään aivan eri svingiä.

Yksi parhaita keinoja siirtää hyvä harjoitussvingi myös pallonlyöntisvingiksi on lyödä palloja kohteeseen vajaatehoisella svingillä. Jos lyö tavallisesti rauta 8:lla 130 metriä, kannattaa rangella ottaa rauta 6 tai 5, ja lyödä palloja samaan 130 metrin päässä olevaan kohteeseen. Valitaan siis 2 tai 3 pykälää liian suuri maila.

Kun kädessä on riittävän suuri maila, jolla pallo lentää vaivattomasti riittävän kauas, on tasaisen ja letkeän svingin käyttäminen myös pallon kanssa helppoa. Kun tällaisella svingillä on lennättänyt kymmeniä tai satoja palloja vaivattomasti kohteeseen, on hyvät mahdollisuudet että vastaava tasainen tempo ja sen tuoma tehokkuus säilyvät vaikka löisi kovempaa.

Lyönti on parhaiten hallinnassa silloin kun ei tarvitse tempaista.



Varren taipuminen valokuvassa lyönnistä

Golfmailan varsi ei taivu kuten tästä kuvasta voisi päätellä. Monet nykyiset kamerat tallentavat kennolleen valokuvan pikselit järjestyksessä ylhäältä alaspäin. Kun kamera on valottanut tämän kuvan, on mailan grippipää tallentunut hieman aikaisemmin kuin mailan varsi, ja mailanlapa on tallentunut viimeisenä. Siksi  mailanlapa on edennyt luonnottoman pitkälle ja varsi näyttää taipuneen eteenpäin. Kuva ei vastaa todellista tapahtumaa. 

Jos kuvaa golflyöntiä matkapuhelimella joka on pystyasennossa, taipuu maila vastaavalla tavalla luonnottomasti ennen osumaa kun varsi on vaakatasossa (vyötärön korkeudella) tulossa kohti palloa.


Nimi ja puheinnumero mailaan:

Jokaiselle golfklubille kertyy vuosittain suuri määrä löytömailoja jotka eivät löydä omistajaansa. Jos jokaisessa mailassa olisi omistajansa nimi ja puhelinnumero, olisi aika paljon paremmat mahdollisuudet palauttaa kadonnut maila omistajalleen.  

Erityisen harmillista on jos mailasetin keksivaiheilta katoaa maila, esimerkiksi rauta 7. Jos mailasetti on yli 2 vuotta vanha, ei samanlaista mailaa välttämättä saa mistään tilalle. Toisen merkkinen tai mallinen rauta 7 ei välttämättä sovi mailasettiin kovin hyvin. Sw on vielä helppo korvata uudella vastaavalla mailalla.  

Yksinkertainen ja edullinen keino on kiinnittää mailanvarteen nimilappu teipin avulla.


Rutiinit ennen lyöntiä

Golfin psykologiaan perehtyneet asiantuntijat pitävät tärkeänä pysymistä omissa rutiineissa ennen lyöntiä. Taitavat pelaajat tekevät ennen lyöntiä tietyt manööverit hyvinkin tarkkaan samalla tavalla lyönnistä toiseen. Tiukassa tilanteessa voi olla suurta hyötyä samojen rutiinien noudattamisesta ennen lyöntiä. Rutiinien avulla valmistaudutaan itse lyöntiin ja samalla myös luodaan itselle varmuuden tunnetta. Rutiinien avulla voi myös vähentää hermostuneisuuden vaikutusta lyöntiin.

Moni golfari tehnyt rutiineistaan mekaanisen tavan, jota pyritään toistamaan ennen jokaista lyöntiä. Valitettavan usein tämä tapahtuu ajattelematta sen tarkemmin mitä oikeastaan kannattaisi tehdä ennen lyöntiä. Moni golfari on ymmärtänyt rutiinit ja niiden tarkoituksen huonosti.

Kerrotaan että jotkut huippupelaajat aloittavan rutiininsa ottamalla mailan bägistään. Jos rutiinien aikana tulee jokin häiritsevä tekijä, esimerkiksi auto ajaa ohi, keskeytetään rutiinit ja laitetaan maila takaisin bägiin. Homma aloitetaan uudestaan alusta. Onneksi kaikkien pelaajien rutiinit eivät ole edellisen kaltaisia. Pelaaminen olisi varmasti nykyistä paljon nopeampaa, ellei rutiineista ja niiden merkityksestä olisi puhuttu niin paljon kuin on tehty. 

Kokematon pelaaja käyttää usein paljon aikaa lyöntiin valmistautuessaan. Varsinkin silloin kun lyöntejä kertyy paljon, olisi kaikkien kannalta toivottavaa että pallo lähtee liikkeelle aika nopeasti. Olen kuullut golfklubin kapteenin antavan hyvän ohjeen aloittelijoille: “kun mokaat, mokaa nopeasti”. Monella pelaajalla aikaa kuluu turhiin temppuihin ennen lyöntiä, joilla ei kuitenkaan ole sen kummempaa vaikutusta lyönnin onnistumiseen. Osa pelaajista on oppinut tekemään aina yhtä monta harjoitussvingiä, kävelemään aina pallon taakse katsomaan suunnan, tulla samalla askelmäärällä takaisin pallolle ja katsomaan aina yhtä monta kertaa kohteeseen ennen kuin lyö. 

Mekaaniset rutiinit vailla ajatusta ovat ajanhukkaa. Lisäksi tällaiset rutiinit tuottavat pelaajalle hankaluuksia silloin kun tulee joku syy joka estää rutiinien tekemisen.

Hyviin rutiineihin sisältyy seuraavat asiat: Ensin suunnitellaan ja päätetään minne aiotaan lyödä. Seuraavaksi suunnitellaan millaisella lyönnillä tämä toteutetaan. Sitten valitaan tähän lyöntiin sopiva maila. Näiden suunnitelmien tekemisen voi aloittaa jo silloin kun on kävelemässä pallolle. 

Jos pallo makaa huonosti tai olosuhteet muuttuu, pitää toki miettiä uudestaan. Usein suunnitelmat voi tehdä vasta kun näkee miten pallo makaa, ja minne suuntaa siitä voi ylipäätään lähteä lyömään.

Kun suunnitelma on selvä, tehdään tarvittava määrä harjoitussvingejä. Aina niitä ei tarvitse tehdä. Tavallisesta poikkeavassa lyönnissä niitä saattaa tarvita useampia. Jos edellinen lyönti on ollut jollakin tavalla huono, pari ylimääräistä svingiä edellisen lyönnin ongelman korjaamiseen ja halutun kaltaisen svingin löytämiseen lienee paikallaan. Näin voi paremmin olla varma siitä mitä on tekemässä. Jos on joutunut odottelemaan ennen lyöntiä, harjoitussvingien avulla voi saada vartalon viritettyä lyöntiä varten. Harjoitussvingit voi tehdä missä tahansa pallon lähettyvillä, niitä ei tarvitse tehdä aina samassa kohdassa.

Seuraavaksi on hyvä nähdä mielessään kuinka pallo tulee lentämään, kuinka se pomppaa ja miten se vierii. Ellei tee harjoitussvingejä, tämänkin voi tehdä samalla kun kävelee pallolle. Pallolle kävellään usein lyönnin kannalta hyvästä suunnasta. Pallon lennon hahmottamiseen lienee paras paikka kun katsoo lipun suuntaan pallon takaa, ja siitä suunnasta usein kävellään pallolle.

Kun ollaan valmiita, asetutaan pallolle. Jaloille haetaan hyvä asento nostelemalla hieman jalkoja. Samalla katsotaan että seistään siihen suuntaan kuin oli tarkoitus, tarvittaessa korjataan suunta kohdalleen. Kaiken aikaa on hyvä samalla liikutella hieman mailaa (waggle).

Kun lyöntiasento on kohdalla ja ollaan valmiina lyömään, on hyvä tehdä viimeinen waggle ja aloittaa svingi pienellä käsien tai vartalon liikkeellä eteenpäin (forward press).

Jos lyönti on hyvä, kannattaa jäädä ihailemaan sitä ja nauttimaan siitä. Hyvät tuntemukset kannattaa painaa mieleen.

Jos lyönti epäonnistuu, se kannattaa unohtaa saman tien. Hyvä tapa on tehdä yksi hyvä harjoitussvingi, sellainen kuin lyönnissä piti olla. Vasta sitten kannattaa jatkaa matkaa.

Pelkät mekaaniset rutiinit kannattaa unohtaa, kannattaa tehdä vain sellaisia asioita mistä on hyötyä.


Valmistautuminen puttiin

Taskussa, tai muuten helposti saatavilla, pitää olla väline jolla voi merkitä pallon paikan. Helposti saatavilla pitää olla myös väline jolla voi korjata mahdolliset alastulojäljet griinillä.

Kun kävelee kohti griiniä kannattaa jo silloin katsoa miltä griinin kallistukset näyttävät. Usein kallistuksista saa parhaan käsityksen kun katsoo griiniä kaukaa. Kallistuksen hahmottamiseen auttaa jos griinin jollakin puolella on joku luotettavan vaaka- tai pystysuora pinta johon kallistusta voi verrata. Vedenpinta, vankka rakennus tai sähköpylväs voivat olla luotettavia vertailukohtia.

Mailat kannattaa jättää griinin sille puolelle johon matka seuraavaksi jatkuu.

Kun tullaan griinille, katsotaan näkyykö griinin pinnassa alastulojälkiä. Jos näkyy, ne korjataan. Pelaaja, jonka pallo on lähimpänä lippua, merkitsee pallonsa ja menee lipulle. Tarvittaessa lipun avulla näytetään kauimpana reiästä olevalle pelaajalle reiän sijaintia pitämällä lipputanko reiässä. Tankoa kannattaa nostaa hieman ylös, silloin voi olla varma että tanko irtoaa reiästä. Joskus reikään joutunut hiekka voi hankaloittaa lipputangon irtoamista reiästä. Lippu nostetaan reiästä siinä vaiheessa kun pallo lähestyy reikää. Jos tämä pallo pysähtyy lähemmäksi reikää kuin missä lippua hoitaneen pelaajan pallo on, siirtyy lipunhoito äsken putanneen pelaajan vastuulle. Jos kaikki pelaajat näkevät reiän sijainnin, lipputanko asetetaan maahan, sellaiseen kohtaan joka ei ole kenenkään pelaajan linjan takana. Lipputankoa ei tarvitse viedä kauas reiästä, riittää että se on sellaisessa paikassa ettei kukaan pelaajista osu vahingossa palloaan siihen.

Sillä aikaa kun muut puttaavat ehtii tehdä paljon asioita. Oma pallo kannattaa puhdistaa. Puttilinjaa kannattaa suunnitella. Muiden pelaajien pallojen liikkeistä voi saada suurta apua siihen miten oma pallo tulee käyttäytymään. Kun tulee oma vuoro putata, on hyvä olla valmiina. Valitettavan moni pelaaja ryhtyy vasta tässä vaiheessa kävelemään eri puolilla puttilinjaansa tutkimassa kallistuksia.

Oikeaa puttilinjaa ei oikeastaan voi etukäteen tietää, sen voi vain arvata. Jos arvaa oikein ja lyö pallon niinkuin oli tarkoitus, pallo menee reikään. Mitä enemmän on puttilinjoja katsonut ja mitä enemmän on putannut, sitä paremmin osaa yleensä arvata.

Kun aiottu puttilinja on valittu, pitää vielä määrittää sopiva kovuus putille. Se on myös arvaamista. Tässäkin asiassa kokemuksesta on apua. Suuri osa pelaajista tekee pallon vieressä mailalla muutaman harjoitusheilautuksen. Niiden avulla voi mielessään kuvitella olisiko juuri tällainen kovuus tilanteeseen sopiva. Harjoitusheilautusten avulla voi myös katsoa liikkuuko putteri niin suoraan kuin pitäisi. Tästä on hyötyä varsinkin silloin, jos edellinen putti on mennyt huonon lyönnin takia ohi. Kun kaikki on valmista, on aika asettua pallolle.

Kun asettuu pallolle, on parasta ensin suunnata maila. Seuraavaksi haetaan hyvä alkuasento. Harjoitusheilautuksen alkuasennosta on usein helppo päätyä heti hyvään alkuasentoon. Seuraavaksi tarkistetaan mailan suunta. Jos siinä on vikaa, korjataan suunta ja tarvittaessa käännetään myös alkuasentoa. Kun kaikki on valmista, putataan.

Harjoitusheilahduksilla saatu tuntuma katoaa aina sitä enemmän mitä kauemmin niiden tekemisestä on aikaa. Viimeisen harjoituheilautuksen jälkeen on hyvä saada pallo liikkeelle mahdollisimman pian. Kannattaa opetella nopeat rutiinit pallolle asettumisesta siihen kun pallo lähtee liikkeelle.

Jos putti on hyvä ja pallo menee reikään, siitä kannattaa iloita. Jos pallo menee ohi ja vika oli itse lyönnissä, kannattaa aikailematta tehdä uusi puttiliike siten kuin oli tarkoitus tehdä. Jos pallo meni ohi siksi että linja oli väärä tai lyönti lähti väärällä kovuudella, ei pidä jäädä ihmettelemään. Sitten on aika siirtyä pikaisesti pallolle ja tehdä sille jotakin, joko merkitä tai lyödä pois. Näin muut pääsevät jatkamaan omia puttejaan ilman viivytyksiä.



Mailat griinillä

Pelatessa tulee tilanteita, jolloin on kätevää jättää bägi valmiiksi lähelle seuraavaa tiiauspaikkaa, ja kävellä griinille pelkkä putteri kädessä. Jos pallo on vielä kuitenkin griinin ulkopuolella, pitää ottaa vielä toinen ja joskus kolmaskin maila mukaan. Kun on pallo on saatu griinille, kannattaa nämä muut mailat tuoda myös griinille. Se on täysin sallittua. 

Jos jättää muut mailat siihen mistä löi pallon griinille, on suuri mahdollisuus että ne unohtuvat siihen. Tämä lienee tavallisin tapa millä ihmiset hukkaavat mailoja. Kun tuo mailat griinille, pienenee mahdollisuudet mailojen unohtamiseen.

Hyvä ohje on jättää mailat maahan lasketun lipputangon päälle. Ohje ei ole paras, mutta se on hyvä. Seuraava ohje on parempi.

Tii mailojen alle griinillä

Jos ollaan hyvin tarkkoja, on neuvossa jättää mailat griinillä lipputangon päälle joitakin huonoja puolia. 

Oma pallo saattaa olla vielä niin kaukana reiästä, että joku toinen pelaaja pitää (huoltaa) lippua, jolloin sen päälle ei vielä pääse niitä mailoja asettamaan. Toinen huono puoli liittyy siihen tilanteeseen kun lippu nostetaan takaisin reikään. Pelaaja, joka nostaa lipputangon maasta asettaakseen sen paikalleen reikään, saa tehtäväkseen samalla myös jakaa nämä lipputangon päällä olevat mailat omistajilleen. Vaiva ei varmasti ole kovin suuri, mutta tässä asiassa voi yhtä hyvin olla vaivaamatta muita.

Paras paikka irtomailoille on jättää ne griinille, mieluiten reiän ja oman bägin väliselle linjalle. Silloin niitä ei voi olla huomaamatta. Mailat voi tietysti laskea suoraan griinille, mutta aina se ei ole viisasta. Jos griinin pinta on märkä, kastuu mailan grippi. Jos griinillä on lisäksi hiekkaa tai lannoitetta, nämä tarttuvat helposti mailan kädensijaan. Näin voi käydä myös silloin kun laskee mailat lipputangon päälle. Lipputanko voi olla kauttaaltaan märkä, hiekassa tai lannoitteessa. Kun sitten tämän märän, hiekkaisen ja lannoitepäällysteisen mailan työntää bägiin muiden mailojen joukkoon, on sen jälkeen useampi grippi märkä ja lannoitteessa.

Irralliset mailat kannattaa asettaa tiin päälle. Sillä tavalla mailan grippi ei joudu kosketuksiin maan kanssa. Mailan lapa on tekemisissä maan kanssa muutenkin, joten sitä ei tarvitse samalla tavalla varoa.



Palloon omat merkinnät

Palloon kannattaa piirtää omat merkit. Sääntökirjan mukaan pelaajan on kyettävä tunnistamaan pallonsa ja pallon merkitsemistä suositellaan. Merkinnät helpottavat huomattavasti pallon tunnistamista. 

Jotkut pelaajat taiteilevat huolella hienoja kuvioita, toiset sutaisevat tussilla nopeasti jotakin. Suuri osa pelaajista ei merkitse palloaan mitenkään. Helposti näkyvät merkinnät pienentävät riskiä siihen että pelaa väärää palloa. 

Kauan sitten löin kilpailussa pallon eräällä par 4:lla vasempaan raffiin. Palloa etsittiin ja aika viime hetkillä juuri ennen kuin 5 minuuttia oli kulunut syvältä ruohon seasta löytyi pallo, Titleist 1 niinkuin pitikin. Sain lyötyä pallon väylälle ja siitä sitten griinille. Kun griinillä ryhdyin puhdistamaan palloani, huomasin ettei se ollut sama Titleist 1. Minun pallossa luki pienellä “438 Tour 100”, ja tässä luki vain “Tour 100”. Sain kävellä takaisin tiiauspaikalle ja aloittaa koko reiän alusta. Tiiltä lähti 5. lyönti. Hyvien merkintöjen avulla olisin säästänyt reilun 800 metrin kävelyn ja lisäksi ainakin kaksi lyöntiä.

On kätevää jos pallossa on merkkejä ainakin kolmella puolella. Merkeistä näkyy yleensä aina joku jo ensimmäisellä silmäyksellä, oli pallo maassa miten päin tahansa.


Tii irti maasta

Joskus voi käydä niin, että tii painuu maahan niin syvälle ettei sitä tahdo saada ylös. Aina voi ottaa uuden tiin, tiit eivät ole kovin kalliita.

Tiukasti maahan juuttuneen tiin nostamiseen on kaksi hyvää keinoa. Jos painaa rautamailan kulman tiin reunan alle ja antaa pienen kopautuksen jalalla  mailalle, irtoaa tii sen verran että sen saa sormilla ylsös. Myös griinihaarukka voi olla hyvä apuväline tiin nostamiseen.



Reikäpeliä kannattaa pelata

Harvoin pelatessa on iloinen jos lyö jollakin reiällä 9 kertaa ennen kuin pääsee reikään. Reikäpelissä se voi olla mahdollista. Reikäpelissä voittaa reiän kun selviää kyseisestä reiästä pienemmällä lyöntimäärällä kuin vastustaja. Jos vastustaja tekee 10, voittaa reiän vielä yhdeksällä lyönnillä. Reikäpelissä voi ottaa suurempia riskejä kuin lyöntipelissä, koska yhdellä reiällä voi hävitä korkeintaa yhden reiän, ei enempää.

Reikäpeli on lyöntipeliä nopeampi pelimuoto. Jos vastustaja on kahdella lyönnillä jo griinillä ja oma 5. lyönti lennättää pallon vesiesteeseen, voi hyvin luovuttaa sen reiän ja siirtyä seuraavalle tiille. Reikäpelissä voi pelaaja päättää antaa vastustajalle putin. Jos pelaaja uskoo että vastustaja saisi putattua pallon reikään, voi putin antaa. Siinä säästää aikaa ja vaivaa. Tapana on antaa alle ½ metrin putit, vaikka sellaisen voi joskus putata ohi. Jos molempien pelaajien pallot ovat lähellä reikää, voidaan sopia että molemmat putit ovat annettuja ja siirrytään seuraavalle tiille. Mitään rajaa annettavan putin tai lyönnin pituudelle ei ole, eikä toisaalta ole pakko antaa puttia. Lyhyiden puttien antaminen kuitenkin kuuluu tapoihin.

Golfsäännöissä on eroa sääntörikkomusten rangaistuksissa lyöntipelin ja reikäpelin osalta. Suuri osa säännöistä joiden rikkomisesta seuraa lyöntipelissä 2 rangaistuslyöntiä johtavat reikäpelissä reiän menetykseen. Sääntökirjassa mainitaan rangaistus reikäpelin osalta ennen lyöntipeliä.

Joskus reikäpeli on ollut tavallisin pelimuoto, eikä haittaisi vaikka olisi edelleen.


Vaarallinen golfmaila

Kun pelaaja on rangella harjoittelemassa, on hän usein sen verran keskittyneenä lyömiseen, ettei välttämättä huomaa jos ympärillä tapahtuu jotakin. Jos joku muu siirtyy tämän keskittymisen aikana svingin tielle, voi käydä huonosti. Golfmailan painosta suurin osa on sen lavassa, ja lujaa kulkeva mailanlapa on voi toiseen ihmiseen osuessa tehdä pahaa jälkeä.

Pieniä lapsia on syytä varoa golfia harjoiteltaessa, he saattavat vaihtaa paikkaa nopeasti.

Selän takana oleva vasenkätinen pelaaja voi siirtyä vaarallisesti lähemmäksi ilman että kumpikaan huomaa. Jos kädessä on puumaila ja jommankumman svingi on “pesäpallo -tyyppisen” matala, saattaa maila liikkua vaarallisen lähellä takana olevan päätä. Vaara on suuri jos lyöntimatot ovat lähellä toisiaan tai ruoholta lyötäessä joudutaan seisomaan ahtaasti.

Suosittu ja hyvä harjoitus golfsvingin kannalta on heilutella mailaa edestakaisin ilman palloa. Tätä harrastaa moni alkuverryttelynä tai lyönnin korjaamisen apukeinona. Mailaa ei kuitenkaan pidä heiluttaa koskaan kohti toista ihmistä. Maila saattaa osua maahan ja maasta voi lentää ruohoa, hiekkaa tai multaa edessä olevan ihmisen päälle. Jos näin käy, tästä selviää usein anteeksipyynnöllä. Jos edellisessä tilanteessa hiekkaa lentää edessä olevan ihmisen silmään, voivat seurauksen olla jo vakavammat.

Kun mailaa heiluttaa, voi mailasta lähteä lapa irti. Mailanlapa voi irrota vaikka maila ei osuisi mihinkään. Itselläni on katkennut mailan varsi gripin alta backswingin yläasennossa. Mailan varsi taipuu joka lyönnissä, ja taivuttuaan riittävän monta kertaa, se menee poikki. Kovin tavallista tämä ei ole, mutta se on mahdollista. Lapa on kiinni mailan varressa liimalla, ja tämä liimaus voi myös pettää. Lapa voi lentää jopa 100 metriä, yleensä viistoon vasemmalle.

Ennen kuin ryhdyt lyömään palloja, varmista ettei takana ole mahdollista mailan eteen tulijaa. Kun svingailet, svingaa aina poispäin ihmisistä!

 


Golfmailan kädensija eli grippi

Hyvä golfmailan grippi on sen verran tahmea ja pitävä, että se pysyy helposti kädessä. Gripit eivät kuitenkaan pysy hyvinä loputtomiin. Aina kun ottaa mailan käteen, jää kädestä grippiin sormenjälkiä. Saman ilmiön voi havaita kun tarttuu kädellä kirkkaaseen lasiin, siihenkin jää sormenjälkiä. Kun grippiin kertyy paljon sormenjälkiä, muuttuu sen pinta liukkaaksi ja samalla sen pito muuttuu heikommaksi.

Gripit kannattaa aina välillä pestä. Kuuma vesi, astianpesuaine ja harja ovat hyviä välineitä. Pesun jälkeen gripit on hyvä kuivata puhtaalla pyyheliinalla.

Jossakin on suositeltu että gripit pitäisi pestä joka kolmannen kierroksen jälkeen, jotkut pesevät kerran kesässä ja suuri osa ei pese koskaan. Ei ole aivan harvinaista nähdä huippupelaajan hankaavan mailansa grippiä pyyheliinaan juuri ennen lyöntiä. Kun grippi on puhdas ja pitävä, maila pysyy kädessä ilman että sitä tarvitsee erikseen puristaa. Maila pysyy kädessä siinä asennossa kun on tarkoitus, ja silloin on helppo lyödä hyviä lyöntejä rennoin rantein. 

Joskus gripin pinta saattaa muuttua kiiltäväksi, eikä pesu enää auta. Silloin voi hiekkapaperista olla apua. Jos sillä saa “lasittuneen” pinnan hiottua pois, voi grippi olla edelleen pitävä. Joskus grippi voi pysyä pehmeänä ja pitävänä yli 10 vuotta, ja joskus ne voivat kovettua jo vuodessa. Kumin laadussa ja seoksessa on eroja. 

Ennemmin tai myöhemmin gripin kumi kuitenkin kovettuu niin ettei peseminen enää auta. Silloin on syytä vaihtaa uudet gripit. Kuvassa oleva grippi olisi kannattanut vaihtaa jo vuosia sitten.





Ruohoa tai multaa mailassa

Kun maila osuu maahan, tarttuu siihen usein ruohoa, multaa tai maata kiinni. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen että maila pitää saada puhtaaksi. Usein näkee, että maila pyyhkäistään sormilla puhtaaksi. Se varmasti onnistuu, mutta sitten seuraa seuraava ongelma - mitä tehdä likaisten sormien osalta? Ratkaisu löytyy usein kätevästi reiden kohdalta, kädet pyyhitään housuihin puhtaaksi, joka ei liene paras ratkaisu sekään. Myös pyyheliinaa käytetään samassa tilanteessa. 

Likaista mailaa ei kannata puhdistaa suoraan pyyheliinaan. Maila kannattaa puhdistaa kengän reunalla siten, että osin astuu suurimman lian päälle mitä mailassa on, ja tällä tavalla pyyhkäisee jalkapohjalla mailan karkeasti puhtaaksi. Kengänpohja on tekemisissä maan kanssa muutenkin, joten tuo savi lähtee kengästä ongelmitta jo muutamalla askeleella. Tämän karkean puhdistuksen jälkeen mailan voi pyyhkiä siihen pyyheliinaan.

Harjoituskentällä kun lyödään ruoholta mailaan saattaa tarttua maata jokseenkin jokaisella lyönnillä. Kengänpohja on kätevin puhditusväline silloinkin.


Hiekkaa putterinlavassa

Putterin lapa on hyvä pitää puhtaana. Kun griini on märkä, tarttuu putterin lapaan helposti hiekkaa. Lyhyissä puteissa saattaa yksi hiekanmuru mailanlavan ja pallon välissä olla kohtalokas. Tavallisesti pallo lähtee mailanlavasta sillä kovuudella kuin lyö, mutta jos mailan ja pallon välissä on hiekanmuru, voi osumasta kuulua tavallisesta poikkeava “klik” ääni ja pallo jää puoleen väliin aiotusta. Lujassa putissa pallo puristuu sen verran kasaan ettei hiekanmuru vaikuta juurikaan lyönnin kovuuteen, mutta aivan hiljaisissa lyönneissä sen vaikutus voi olla suuri. 

Erityisesti jos pyyheliina on kaukana, voi olla kätevää pyyhkäistä mailanlapa housunlahkeeseen. Tätä tapaa näkee käytettävän yleisesti taitavien pelaajien joukossa. Jos on harjoitusheilautuksilla hakenut hyvän tuntuman putin kovuuteen, sen tuntuman saattaisi menettää jos siinä välissä nousisi puttiasennosta ylös pyyhkiäkseen putterinlavan puhtaaksi. Hiekat kuitenkin putoavat kävelyn myötä housunlahkeesta.


Harjoittele helpolla mailalla

Kannattaa harjoitella sellaisella mailalla ja sellaisesta paikasta josta saa helposti hyviä lyöntejä. Golf on peli, jossa luottamus omaan osaamiseen voi olla ratkaisevin tekijä siihen onnistuuko lyönti vai ei.

Jos harjoittelee pallon lyömistä rauta 1:llä kuopasta eikä koskaan saa aikaan hyvää lyontiä, on vaikeaa kertoa itselleen että hyvin menee ja minä osaan. Jokaisen epäonnistuneen lyönnin jälkeen lähtee helposti korjaamaan seuraavaa lyöntiä, ja lähtee lyömään sitä hiema eri ajatuksella, jos vaikka siitä olisi apua.


Jos harjoittelee helpolla mailalla sellaisesta kohdasta jossa pallo makaa hyvin, ja suuri osa lyönneistä onnistuu, on helppo jatkaa samalla tavalla. Onnistuneiden lyöntien jälkeen on helpompaa kertoa itselleen että on harjoitellut ja osaa. Joku voi ajatella että sellainen on itsensä huiputtamista, mutta sopivasti itseään huiputtamalla voi saada itsensä uskomaan ja luottamaan siihen että osaa. Kun tietää että osaa lyödä, lyöminen muuttuu entistä helpommaksi.


Pidä mailasta kevyesti kiinni

Mailasta on hyvä pitää kevyesti kiinni. Kun maila on kevyesti kiinni kädessä, ranteet pääsevät liikkumaan vapaasti, ja se tekee lyönnistä tehokkaan sivalluksen.

On myös toinen hyvä syy pitää mailasta kevyesti kiinni. Jos maila takertuu lyönnin aikana kiinni johonkin, kuten maassa piilossa olevaan puun juureen, on pienempi riski vahingoittaa itseään. Erityisesti raffista lyödessä on hyvä neuvo pitää mailasta tavallista löysemmin kiinni.

Waggle (myös pitkäpeli -sivulla)

Kun on asettunut pallolle, on hyvä tehdä waggle tai pari ennen kuin aloittaa mailan taakseviennin. Waggle on pieni mailanliike, jossa mailan lapa liikkuu muutamasta sentistä muutamaan kymmeneen senttiin. Tuo liike tehdään lähinnä ranteilla. Jotkut liikuttavat mailaa enemmän ylös ja alas suunnassa, toiset taas enemmän taakseviennin suuntaan ja takaisin pallolle. Tällä pienellä liikkeellä voi hieman tapailla sitä varsinaista mailan liikettä jolla aikoo lyönnissä tulla palloon.   

Jos alkuasennossa on pitkään aivan paikallaan, on liikkeen aloittaminen vaikeampaa. Moni pelaaja pitää mailaa aivan paikallaan pallon takana jopa 10 sekuntia ennen lyöntiä. Siinä lähinnä vain jäykistyy. Kun seuraa ammattipelaajia, suurimmalla osalla maila vain käy pallon takana näiden alkuliikkeiden jälkeen, ja on paikoillaan usein alle sekunnin.  

Wagglen suurimmat hyödyt liittyvät svingin tempoon, sulavuuteen ja rentouteen. Hyvä waggle voi tarttua omaan lyöntiin aivan huomaamatta kun matkii taitavia pelaajia.


Forward press (myös pitkäpeli -sivulla)

Suuri osa taitavista pelaajista aloittaa svingin tekemällä pienen liikkeen lyöntisuuntaan. Tätä alkuliikettä kutsutaan nimellä "forward press", eli eteenpäin painaminen.

Svingin aloittaminen aivan paikallaan olevasta asennosta on vaikeaa, maila lähtee helposti äkkinäisesti liikkeelle. Liikkeen saa alkamaan pehmeämmin kun ensin työntää hieman käsiä lyöntisuuntaan. Monella pelaajalla tähän alkuliikeeseen kuuluu myös pieni liike vartalosta samaan suuntaan. Kannattaa seurata kuinka taitavat pelaajat tekevät tuon liikeen ja kannattaa kokeilla itse.



Katso reikää kun puttaat

Jordan Spieth puttasi Shell Houston Openissa 15 reiän griinillä 1,5 metrin putin katsoen lyönnin aikana kohti reikää, ei palloa. Selostajalle hän oli sanonut tekevänsä niin vain silloin kun putissa ei ole juurikaan kallistusta. Tapoja on monia, ja jos se toimii, niin miksipä ei. 

Tätä tapaa on suositeltu ennenkin, mutta harvoin sitä näkee käytettävän.

(Tämän jälkeen Jordan Spieth on voittanut sekä US Mastersin että US Openin).


Huonot osumat

Golfuran alkutaipaleella palloon osuminen ei aina tunnu kovin helpolta. Jos on huono päivä, voi huonoja osumia tulla niin paljon, että harjoittelu tuntuu jo epätoivoiselta. Huonoja lyöntejä ei kannata lyödä peräkkäin kovin montaa. Jos huonon lyönnin jälkeen tekee aina harjoituslyönnin, jossa maila kulkee niinkuin oli tarkoitus, ja maila osuu maahan siinä missä pitikin, tulee huonoja osumia varmasti vähemmän.

Golfpelissä varmuudella ja luottamuksella omiin taitoihin on suuri vaikutus. Jos harjoitellessa lyö 100 palloa ja niistä 10 lähtee hyvin ja 90 huonosti, on vaikea kertoa itselleen että hyvin menee ja on helppoa. Jos 100 pallosta saa 90 lähtemään hyvin, voi jo paremmin kertoa itselleen että hyvin menee ja minä osaan. Siksi on hyvä tehdä huonon lyönnin jälkeen harjoituslyönti.

Jos osuminen puhtaasti palloon tuottaa silti hankaluuksia, palloja kannattaa lyödä tiin päältä. Se ei ole “huiputtamista”, vaan hyvä keino jolla voi tehdä muuten niin vaikeasta lyömisestä omiin taitoihin nähden sopivan helppoa. Kun hyviä osumia alkaa tulla helposti, voi tiin korkeutta madaltaa.

Chippaa rauta 7:lla

Jos jonkun mailan pohjassa pitäisi olla kaiverrettuna C-kirjain kertomassa että se on paras maila chippaamiseen, olisi kyseessä rauta 7.

Jos chippaa nostavalla mailalla, kuten PW tai SW, pallo lentää korkeassa kaaressa, ja pysähtyy nopeasti. Joihinkin tilanteisiin tällainen lyönti on paras valinta. Korkea lyönti sisältää aina epävarmuustekijöitä. Jos osuma on huono, lentää pallo eri etäisyydelle kuin oli tarkoitus. Ohuella osumalla pallo lentää pidemmälle kuin oli tarkoitus, ja lisäksi jatkaa vierimistään vielä pidemmälle. Rauta 7:lla lyöty ohut osuma ei vaikuta juurikaan lyönnin pituuteen, koska rauta 7 on hyvin anteeksiantava maila.

Jos chippaisi rauta 3:lla ohuen osuman, lentäisi pallo selvästi lyhyemmän matkan kuin oli tarkoitus.

Matala chippi on myös tarkempi kuin korkea, koska palloon tulee silloin vähemmän alakierrettä. Silloin on helpompaa arvioida miten pallo tulee pomppimaan ja vierimään grinillä. Tämä pätee erityisesti silloin kun griinin pinta on kuiva, kova ja tasainen. Märällä griinillä on vaikeampaa arvioida miten pallo tulee etenemään griinin pintaa pitkin, ja silloin voi olla viisaampaa lyödä korkea lyönti. Korkea lyönti on viisas valinta yleensä aina jos pallon pitää pysähtyä nopeasti. Rauta 7:lla kannattaa kuitenkin chipata aina kun se on mahdollista. 


Kengänpohja näkyviin

Vartalon kierrolla on suuri vaikutus lyönnin tehoon. Taakseviennissä kannattaa kiertyä reilusti hartioista. Lantio ja jalat saavat myötäillä sen verran kuin on tarvetta. Alastulossa saisi järjestys olla päinvastainen, vartalo vetää, käsivarret ja maila seuraavat. Jos vartalon liike jatkuu sujuvasti, päättyy heilahdus loppuasentoon jossa taaempi jalka on kiertynyt niin pitkälle että sen jalan kengänpohja tulee kokonaan näkyviin.



Draiveja suoraan maasta

Draiverilla on joskus hyvä harjoitella lyöntejä suoraan maan pinnalta. Jos tämä onnistuu helposti, on harjoitus monella tavalla hyödyllinen.

Palloa ei tarvitse kumartua asettamaan tiin päälle, siinä säästää voimia. Palloon pitää osua tarkasti ja epäpuhtaan osuman huomaa helposti. Onnistuneen harjoituksen myötä itseluottamus kasvaa ja muut puumailat tuntuvat todella helpoilta. 


Kun pelataan kovaan vastatuuleen, voi draiverilla lyödä pallon pidemmälle kuin muilla puumailoilla. Jos tällaista lyöntiä on harjoitellut niin että tietää osaavansa, voi lyöntiin valita huoletta mailaksi draiverin.


Pallon katsominen

Moni pelaaja on saanut hyvän - tai ainakin hyvää tarkoittavan ohjeen - katsoa palloa (ja paikkaa missä se oli) lyönnin loppuun asti. Mitä huonommin osuu palloon, sen varmemmin tämän neuvon saa.

Pään ja katseen jättämisestä alas on kuitenkin lyönnin kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun pää ei käänny lyönnin mukana eteen, jää samalla kiertyminen kesken. Huono kiertyminen saa helposti aikaan käsivarsien koukistumisen, joka korostuu erityisesti saatossa. Jos käsivarsien koukistuminen alkaa jo ennen osumaa, on tavallisesti tuloksena osuma pallon yläreunaan (toppi), jota varmasti alkuperäisellä neuvolla pyrittiin korjaamaan. Laaja saatto, jossa käsivarret pysyvät osuman jälkeen suorina, parantaa merkittävästi mahdollisuuksia osua palloon puhtaasti. 


Palloa kannattaa silti katsoa. Kun pallo lähtee liikkeelle, kannattaa seurata minne se lentää. 

Palloa kannattaa katsoa kuulemma myös siksi, että se saattaa olla viimeinen kerta kun sen näkee...


Vauhtia mailaan (myös harjoittelusivulla)

Edestakaiseen heilutteluun voi yhdistää lujan viuh-äänen. Edestakaisissa heilahduksissa voi hakea mahdollisimman äänekästä sivallusta lyöntisuuntaan, taaksepäin mentäessä ei kannata hakea kovaa ääntä. Pitkällä mailalla ääni kuuluu parhaiten. 

Hyvä harjoitus on tehdä 12 lujaäänistä edestakaista svingiä peräkkäin. Mailan ei pidä tässä harjoituksessa osua maahan, koska tarkoituksena on hakea ainostaan viuh-ääntä. 12 svingin jälkeen pidetään muutaman minuutin lepotauko, jonka jälkeen tehdään sama harjoitus uudestaan. Vielä yksi lepotauka ja sitten vielä kolmas 12 viuh-svingin sarja. 

Tekemällä 12 + 12 + 12 viuh-svingiä silloin tällöin viikosta toiseen, on hyvät mahdollisuudet saada mailanpäähän lisää vauhtia.


Svingaile edestakaisin

Monelle pelaajalle olisi hyödyllistä heilutella mailaa kaksi minuuttia aamulla ja toiset kaksi minuutti illalla, vaikka omalla pihalla. Se voi olla hyödyllisempää harjoittelua kuin mennä rangelle lyömään 100 palloa.


Swing = vapaa heilahdus

Tehokkaimmin maila liikkuu svingissä silloin kun se pääsee liikkumaan ranteista vapaasti. Tehokkainta olisi jos ranteiden kohdalla olisi täysin vapaasti liikkuva nivel. Mailasta pitää toki pitää sen verran jämäkästi kiinni ettei ote pääse lipsumaan, mutta ei niin tiukasti että ranteet jäykistyvät. Näiden yhdistäminen tuottaa monille pelaajille vaikeuksia. 

Narutiin vapaa pyöriminen on hyvä esimerkki: pienellä vaivalla saa narun päässä olevaan tiihin suuren vauhdin ja naru pysyy keskipakoisvoiman avulla suorana. Samoin toimivat käsivarret ja maila silloin kun käsivarret pysyvät rentoina.

 

Nunchaku on lyömäase joka toimii samalla periaatteella: tehoa lyöntiin tulee vapaasta nivelestä, eli tässä tapauksessa tankojen välisestä ketjusta. Golfsvingissä vapaa nivel saa olla ranteiden kohdalla.


Oikea maila

Alkuun golfari on tyytyväinen, jos osuu palloon ja pallo nousee ilmaan. Seuraavaksi ollaan tyytyväisiä vasta kun pallo lentää myös oikeaan suuntaan. Osumatarkkuuden paranemisen myötä paranee myös lyönnin tarkkuus lyönnin pituuden osalta, ja pelaaja tietää paremmin kuinka kauas milläkin mailalla lyö.

Kun pelaaja lyö pallon kohti griiniä, valitsee hän tavallisesti mailan sen mukaan miten onnistuneella lyönnillä pallon saa lyötyä perille. Lasketaan että osuma on puhdas ja lyönti on luja. Usein lyönti jää kuitenkin lyhyeksi, osuma ei ehkä olekaan aivan puhdas tai lyönnin pituuden osalta on oltu turhan optimistisia.

Taitava pelaaja valitsee mailan sen mukaan millä pallon saa parhaiten toimitettua perille. Ero on siinä, että mailan valintaan vaikuttaa paljon se, mitä pallon halutaan tekevän sen jälkeen kun on se osuu maahan. Kovaan vastatuuleen lujaa lyöty rauta 8 voi lentää riittävän pitkälle, mutta luja lyönti yhdessä vastatuuleen kanssa tuottaa palloon paljon alakierrettä, ja silloin pallo pudotessaan griinille saattaa kieriä liikaa taaksepäin ja tulla takaisin ulos koko griiniltä. Samasta paikasta kevyemmin lyöty saman pituinen rauta 7 voi saada pallon jäämään paikalleen. Vielä kevyemmällä lyönnillä samasta paikasta lyöty saman pituinen rauta 6 voi saada pallon pomppimaan ja vierimään eteenpäin alastulokohdastaan. Ennen lyöntiä voi pohtia näitä asioita. Viisasta on valita maila sen mukaan millä pallon saa parhaiten toimitettua perille.

Ei ole kovin harvinaista nähdä huippupelaajan lyövän hyvin vajaalla svingillä palloa griinille. Tällaista lähestymistä kannattaa joskus harjoitella.


Kilpailun seuraaminen

Televisiosta näkee paljon golfia, valitettavasti nykyisin Suomessa lähinnä vain maksukanavilta. Lähetykset golfkilpailuista ovat usein pitkiä. Kätevää on tallentaa ohjelma ja katsoa tallennetta tarvittaessa pikakelauksella ja tarvittaessa hidastuksen avulla. Internet on tuonut helpotusta golfkilpailujen näkymiseen. Monista kilpailuista voi ilmaiseksi seurata videoleikkeitä kilpailun kulusta ja sen kohokohdista. 

Golfkilpailun seuraaminen katsojana paikanpäällä on aivan oma lajinsa. Kilpailupaikalla on tunnelma joka ei välity samalla tavalla ruudun kautta. Golfkentällä tapaa muita golffareita. Monia asioita pääsee näkemään aivan eri tavalla kuin television välityksellä.

Televisiosta toki näkee paljon asioita paremmin kuin golfkentällä. Varsinkin suurissa kilpailuissa on valtavasti yleisöä ja yhden peliryhmän seuraaminen voi olla vaikeaa. TV:n äärellä ei tarvitse kulkea peliryhmän mukana, eikä huono sää haittaa kilpailun seuraamista. TV-kamerat ovat usein hyvillä paikoilla. Suomen golfkilpailuissa ei vielä ole ollut ongelmana valtavat yleisömassat, joten ainakin toistaiseksi kisojen seuraaminen paikan päällä on kohtuullisen helppoa.

Kahdella ensimmäisellä kierroksella pelaajat on sijoitettu arpomalla ryhmiin, joten nimekkäimmät pelaajat ovat hajallaan kentällä. Joissakin kilpailuissa järjestetään arvonnassa muutama yleisön kannalta mielenkiintoisia ja yleisöä puoleensa vetävä ryhmä. Tavallisesti kahden kierroksen jälkeen vain parhaat pelaajat jatkavat kilpailussa, esimerkiksi 36 parasta. Pelaajat sijoitetaan pelaamaan tulosten mukaan käännetyssä järjestyksessä, viimeisessä ryhmässä pelaavat siihen asti kilpailussa parhaiten pelanneet pelaajat.

Hyvä katselupaikka on harjoituskenttä. Pelaajat saapuvat tavallisesti sinne noin tuntia ennen lähtöaikaansa. Lähtölistan perusteella voi arvella milloin oma suosikkipelaaja tulee harjoituskentälle.  Siellä näkee minkälaisia alkulämmittelyjä pelaajat tekevät ja millaisia lyöntejä he harjoittelevat ennen kierrosta. Valmistelut ovat varmasti huomattavasti perusteellisempia kuin mitä näkee golfklubeilla tavallisena päivänä. Näistä valmistautumisista kannattaa ottaa oppia. Yhdellä silmäyksellä näkee samaan aikaan useita hyviä svingejä. Niistä voi tarttua pelkästään katsomalla jotakin hyvää myös omaan lyöntiin. Kun seuraa huippupelaajia useampana peräkkäisenä päivänä, paranee tempo omassa lyönnissä aivan huomaamatta, ainakin joksikin aikaa. Omien pelikavereiden riuhtaisujen sijaan mielessä pyörii helpot, vaivattomat ja hallitut svingit.

Harjoitusgriinit ovat suurissa kilpailuissa kovalla käytöllä. Monella pelaajalla on caddie mukana, mahdollisesti myös valmentaja. Pelaajia saattaa olla kymmeniä samaan aikaan puttaamassa, joka ei ole kovin tavallista arkipäivänä golfkentällä.  Joillakin pelaajalla on mukanaan apuvälineitä, joilla tarkistetaan kulkeeko putteri halutulla tavalla. Joku saattaa harjoitella yksitoikkoisen näköisesti pitkään, joku toinen saattaa jutella suuren osan aikaa harjoittelun lomassa, ja joillakin voi olla pieni kisa käynnissä.

Lähipelialueella voi oppia paljon taitavien pelaajien harjoittelusta. Monia erilaisia lyöntejä harjoitellaan monella eri tavalla. Sama pätee harjoitusbunkkeriin.

Pääosin pelaajat viettävät eniten aikaa harjoitusalueilla pelikierroksen jälkeen. Silloin näkee enemmän varsinaista harjoittelua. Ennen kierrosta päällimmäisenä tarkoituksena on lämmitellä peliä varten.

Kilpailun aikana voi seurata jotakin suosikkipelaajaa tai ryhmää kävelemällä heidän mukana. Toinen hyvä vaihtoehto on hakeutua kentällä sellaiseen kohtaan, josta voi seurata useampien reikien tapahtumia samanaikaisesti. Lähtölista kannattaa ottaa mukaan kentälle, silloin tietää keitä ryhmässä pelaa ja keitä on tulossa seuraavaksi. Kiikarista voi olla paljon hyötyä seuraamisessa. Kiikarilla näkee jo kaukaa keitä on tulossa, tulostaulun näkee aikaisemmin ja läheltä katsoessa voi kiikarin läpi nähdä monia yksityiskohtia. Kevyt mukana kulkeva tuoli voi pitkän päivän aikana myös olla luksusta.

Suomessa on paljon golfkilpailuja joihin ei tarvitse maksaa kilpailun katsomisesta. Suurissa kilpailuissa toisinaan peritään pääsymaksu.

Taitavien pelaajien seuraamiseen käytetty aika voi joskus parantaa omaa peliä hämmästyttävän paljon. Ellei ole juuri koskaan ollut seuraamassa suurempaa kilpailua, voi yhden kilpailun seuraamisesta olla enemmän hyötyä omaan peliin kuin vastaavan ajan käyttämisestä omaan harjoitteluun. Jos kilpagolf paikanpäältä seurattuna on vielä kokematta, kannattaa tilanne korjata mahdollisimman pian.

Hyviä katseluhetkiä!


Ajateltavaa:


Hermojen hallintaa

Jos menee kauppaan tai kotona päivällispöytään, on vireystila aika normaali, ei välttämättä terävimmillään. Hieman tärkeämmäksi koettu tilanne saa kenet tahansa toimimaan paremmin. Tilanteen kentällä voi mielessään muokata tärkeämmäksi kuin mitä se todellisuudessa on. Voi kuvitella pelaavansa US Masterisin viimeistä reikää kilpailun johdossa. 

Jos pelin aikana tulee liian hermostuttava tilanne, kuten suurempi yleisö seuraa peliä, tai on kilpailun voitto käsissä, tai peli sujuu tavallista paremmin, niin tilanteen huomaa omissa tuntemuksissaan. Tällaisessa tilanteessa on luonnollista että hengitys tihenee ja sydän lyö tavallista kiivaammin. Sopivassa määrin tällaiset tunteet ovat toivottavia ja oireet ovat hyödyllisiä, niiden avulla pelaaja voi venyä parhaimpiin suorituksiin. 

Joskus voi kuitenkin käydä niin, että nämä oireet kasvavat aivan liian suuriksi. Silloin niistä on haittaa pelin kannalta, eikä olotila ole kovin miellyttävä. Tällaisessa tilanteessa on kokemuksesta apua. Kun näin käy ensimmäisen kerran, tapaa tilanne karata käsistä. Kun tietää mitä tapahtuu ja miksi, on tilanne hallittavissa huomattavasti helpommin. 

Näitä oireita voi rauhoittaa merkittävästi kun hengittää syvään sisään, ja sen jälkeen hyvin rauhallisesti ulos. Rauhallinen hengitys kannattaa toistaa muutamia kertoja. Hitaampi hengitys itsessään rauhoittaa jo tilannetta. 

Omilla ajatuksilla voi vaikuttaa hermostumisen määrään. Hermostuminen ja jännittäminen ovat kuitenkin vain ja ainoastaan seurausta omista ajatuksista. Omiin ajatuksiin voi vaikutta helposti, jos sitä on harjoitellut. Hermostuttavan tilanteen pelin aikana voi kuvitella paljon tavallisemmaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Maailma ei kaadu vaikka löisi minkälaisen lyönnin tahansa. Jos osaa katsella tilannetta sopivan kaukaisesta perspektiivistä, tilanteen ainutkertaisuus ja tärkeys saattaa palautua lähemmäksi tavanomaista tasoa. 

Kun pelaa tällaisessa tilanteessa, on apua jos tietää että osaa ja pystyy hoitamaan tämän pelin. Silloin pääsee tuomaan omat taidot kunnolla esiin! Ja jos tuntee ettei vielä osaa, aina voi harjoitella lisää, ja uusia tilaisuuksia tulee varmasti.



Tunteet lyönnin jälkeen

Kun lyö palloa, syntyy aina tuntemuksia. Tuntemusten laatu ja voimakkuus vaihtelee. Välillä tunteet ovat miellyttäviä, mutta eivät aina.

Kun lyö huonon lyönnin, se tuntuu yleensä pahalta. Huonon osuman aiheuttama tärähdys tuntuu käsissä, ja tämä epämiellyttävä tunne taas välittyy hermoratoja pitkin aivoihin. Epämiellyttäviä tunteita voi syntyä vaikka osuma on hyvä, jos pallo päätyy aivan muualle kuin oli tarkoitus. Suuri määrä epämiellyttäviä tuntemuksia vaikuttaa aina mielialaan. Vaikutus on sitä voimakkaampi mitä enemmän antaa itsensä suuttua. Jos kiukuttelee usein ja voimakkaasti huonon lyönnin jälkeen, tämä kiukku tulee herkästi esiin. Kiukku vaikuttaa mielialaan huonontavasti. Kun on huonolla tuulella, tulee entistä enemmän huonoja lyöntejä. Huono kierre voimistuu. 

Jos on mahdollista, huonot lyönnit kannattaa sivuuttaa ilman voimakkaita tunteita. Kannattaa pyrkiä suhtautumaan asiaan kuin mitää ihmeempää ei olisi tapahtunut. 

Myös hyvistä lyönneistä syntyy tuntemuksia. Tällaiset tunteet ovat miellyttäviä. Kun lyö hyvän lyönnin, kannattaa jäädä nauttimaan siitä. Mitä voimakkaammin hyvästä lyönnistä saa tallennettua hyviä tuntemuksia, sen tehokkaammin nämä hyvät tuntemukset jäävät mieleen ja löytyvät helposti uudestaan. Sillä millaisia mielikuvia on lyönneistä tallentanut mieleensä, on suuri merkitys pelin tiukoissa ja ratkaisevissa tilanteissa. Hyvät ajatukset ovat ratkaisevan tärkeitä onnistuneen lyönnin lyömiseen tiukassa tilanteessa.

Hyvistä lyönneistä kannattaa nauttia. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan hyvän lyönnin jälkeen kannattaa tehdä voimakas tuuletus tai muulla vastaavalla tavalla korostaa itselleen fyysisesti että lyönti oli hieno. Hyvistä lyönneistä kannattaa nauttia niin hyvin kuin osaa!



Hankalat lyönnit kentällä

Golfia voi harjoitella monella tavalla. Harjoitella voi vaikka istumalla mukavassa tuolissa tai makaamalla sohvalla. Moni asia muuttuu entistä selvemmäksi kun sitä pyörittelee mielessään. Näin on myös golflyönnin kanssa, ja monelta osin pelaamisen kanssa.

Sohvalla maaten voi todellakin parantaa omaa lyöntiä. Sohvaharjoittelu on erityisen hyödyllistä silloin kun on opetellut uutta tai on muuttanut lyöntityyliään. Muutokset sujuvat helpommin jos niitä pyörittelee ajatuksissaan.

Kannattaa ottaa hyvä asento sohvalla tai nojatuolissa ja miettiä lyöntiä. Lyönnin voi tehdä mielessään niin hitaana kuin haluaa. Hitaus on suuri etu rangella tapahtuvaan harjoitteluun nähden. Jotkut kohdat lyönnistä voivat muuttua näin entistä selvemmiksi. Kun on tehnyt lyönnin mielessään haluamallaan tavalla monta kertaa onnistuneesti, on lyönnin tekeminen myös todellisuudessa helpompaa.

Hyviä lyöntejä voi tehdä moneen kertaan omassa mielessä. Ellei pääse golfkentälle harjoittelemaan golfia niin usein kuin pitäisi, voi mielessään harjoittelemalla korvata hämmästyttävän paljon varsinaista golfharjoittelua. Samaa ajatusleikkiä voi käyttää puttaamiseen, chippaamiseen, bunkkerilyöntiin jne. 

Kotikentällä voi olla joku kohta joka tuottaa kierroksesta toiseen hankaluuksia, kuten vaikka vesiesteen ylittäminen. Tilanne saattaa olla sellainen, että jo siinä vaiheessa kun lähestyy kyseistä kohtaa kentällä, hiipii mieleen ajatus taas kerran veteen päätyvästä lyönnistä. Tällaisessa tilanteessa voi olla hyvin hyödyllistä ohjailla omia ajatuksia. Etukäteen voi kuvitella itsensä lyömässä tämän vesiesteen yli onnistuneesti kerta toisensa jälkeen. Kun näitä onnistuneita lyöntejä on lyönyt mielessään riittävän monta kertaa, voi paremmin kertoa itselleen että tämä osataan. Mielessä tehdyn harjoittelun jälkeen voi samassa tilanteessa seuraavalla kerralla olla jo vahvempi luottamus omiin kykyihin, ja siten on myös paremmat mahdollisuudet lyödä onnistunut lyönti vesiesteen yli. Onnistunut lyönti parantaa entisestään luottamusta omaan osaamisen. 

Samaa keinoa voi käyttää mihin tahansa muuhun lyöntiin tai tilanteeseen kentällä.



Tuloskynnys

Golfin historia tuntee tapauksia, joissa taitava pelaaja on joutunut olemaan pidempään pelaamatta golfia eikä ole päässyt harjoittelemaan, ja hän on kuitenkin voinut säilyttää tuntuman peliinsä erinomaisena. Keino on ollut ajatella golfia ja pelata golfia mielessään. Mielikuvien avulla voi parantaa omaa peliä joskus huomattavasti.

Peli voi joskus sujua huomattavasti tavallista paremmin. Silloin voi mieleen hiipiä ajatus siitä, ettei näin voi jatkua, en minä ole näin hyvä. Omilla ajatuksilla voi sotkea sitten sen loistavasti sujuvan kierroksen. Muutaman huonosti pelatun reiän jälkeen tilanne tapaa korjaantua, ylimääräinen jännitys katoaa ja ajatukset toimivat taas tavalliseen tapaan.

Jos tuntuu siltä, että omat taidot riittävät paljon parempaan tulokseen kuin mitä tuloskorttiin kertyy lyöntejä, saattaa vaivan syynä olla henkinen kynnys tuloksenteossa. Henkinen kynnys tulee usein jonkun tasaluvun, esimerkiksi 100 lyönnin (tai 90, 80, par, 70) kohdalla. Tuloksen alittaminen voi osoittautua hankalammaksi kuin pitäisi. Apua voi löytyä omalta sohvalta.

Kun istuu mukavasti sohvalla ja pelaa mielessään kentällä, lyö loistavia lyöntejä ja pelaa kevyesti alle tämän henkisen kynnystuloksen, saattaa loistavan pelin kasassa pitäminen seuraavalla kerralla onnistua kentälllä jo helpommin. Kun on ajatuksissaan kyennyt pelaamaan kentän huomattavasti paremmin kuin koskaan oikeasti, ei tavallista parempi peli välttämättä sotke yhtä helposti omia ajatuksia ja sen myötä omaa hyvää peliä.

Naapurimaassamme on otettu tavoitteeksi pelata golfkierros 54:llä lyönnillä, eli 18 lyöntiä alle parin. Silloin peli sujuu ilman suurempia epäonnistumisia. Par 3:lla lyödään ensimmäinen lyönti lipulle ja putataan reikään. Par 4:llä lyödään hyvä draivi keskelle väylää, sitten lyödään toinen lyönti griinille lähelle lippua ja putataan pallo reikään. Par 5:lla lyödään draivi keskelle väyläää, toinen lyönti hyvään paikkaan ja siitä lyödään 3. lyönti griinille, ja putataan onnistunut putti reikään. Ei tarvita lainkaan onnea, pelkästään onnistuneita lyöntejä, ja tuloksena on "ihannetulos" 54 lyöntiä.

Hyvällä mielikuvaharjoittelulla voi valmistautua pelaamaan loistavia tuloksia. Hyvän henkisen valmistautumisen jälkeen on sitten kentällä helpompaa toteuttaa tulossa oleva huipputulos.

Elleivät omat taidot esimerkiksi lyönnin pituuden puolesta riitä vastaavaan birdiepeliin, voi mielessään kuitenkin pelata niin loistavaa golfia kuin parhaimmillaan pelaisi ilman epäonnistumisia.

Toivotan miellyttäviä pelejä nojatuolista käsin.


Golftermejä

Hole = Reikä johon pallo lyödään ja reikä jota pelataan, ensimmäinen reikä, toinen reikä jne. Usein kuulee käytettävän väylä sanaa reiän asemesta, mutta väylä tarkoittaa kentän lyhyeksi leikattua aluetta. Myös rata sanaa kuulee joskus käytettävän kun tarkoitetaan pelattavaa reikää. On havaittavissa paikallisia eroavaisuuksia golfia harrastavien ihmisten puheissa.

Tee = Tiiauspaikka, sekä tii jonka päälle pallo asetetaan. Tee box voi jonkun korvissa kuulostaa hienolta, mutta alueen nimi englanniksi on Teeing Ground.

Fairway = Fairway tai väylä, kentän lyhyeksi leikattu alue.

Green = Griini tai viheriö.

Par = Par (ei todellakaan ihanne, ainakaan taitavalle pelaajalle!)

Pelaajan tulos ja pelaajan tilanne.

Voisi sanoa että pelaaja on 5 reiän jälkeen tuloksessa (score) 19 lyöntiä, mutta eri rei'illä olevien pelaajien vertailun kannalta tämä ei ole kovin kätevä tapa. Siksi on parempi verrata pelaajan tulosta parin nähden, pelaaja on 5 reiän jälkeen yhden alle parin. Kyseessä ei silloin ole tulos (score), ja siksi ilmaisu "pelaaja on tuloksessa -1" ei ole kovin täsmällinen. "Pelaaja on yhden alle parin" on paras tapa ilmaista asia. Saman asian voi kertoa myös kankeammin "pelaaja on tilanteessa -1". Molemmat ovat täsmällisiä ilmaisuja.

Kilpailussa cut-raja voi olla tuloksessa 146 lyöntiä, tai cut raja voi olla +2, mutta cut ei voi olla tuloksessa +2.

Kilpailun voittotulos voi olla 69 lyöntiä. Voittotulos (score) ei ole -3, vaan 69 lyöntiä, joka on kolme lyöntiä alle kentän parin (jos kentän par on 72). Jos on kyse 4 kierroksen kilpailusta, voittajan tulos voi olla 278 lyöntiä, joka on 10 alle parin. Voittajan tulos (score) ei kuitenkaan ole -10.

Reikäpelissä tulosta ei ilmoiteta lyöntimäärällä, vaan sillä kuinka monta reikää pelaaja on voitolla (up) tai häviöllä (down). Pelaaja voi olla jossakin kohtaa kierrosta 2 reikää voitolla (up). Sama asia toisin ilmaistuna, hänen vastustajansa on 2 reikää häviöllä (down). Tilannetta ei kerrota että pelaaja on voittanut 3 reikää ja vastustaja yhden, vaan ainoastaa näiden ero ilmoitetaan. Ottelu päättyy kun toinen pelaaja on voitolla enemmän reikiä kuin pelattavia reikiä on jäljellä. Voittolukema 2/1 kertoo voittajan olleen 2 reikää voitolla kun oli yksi reikä jäljellä. Silloin tuo ottelu päättyi 17. reiällä. Voittolukema 8/6 kertoo ottelun päättyneen 12. reiällä ja voittaja on ollut 8 reikää voitolla kun jäljellä oli 6 reikää. Jos ottelu ratkeaa vasta toisella jatkoreiällä, voitto ilmoitetaan 20. reikä (20th hole).