Knoppitietoja Villestä:
- Yksi hole in one
- Yksi albatross
- 8 birdietä samalla kierroksella
- 5 birdietä peräkkäin
- Paras 18 reiän tulos 67 lyöntiä
- Paras 36 reiän tulos 137 lyöntiä
- Paras 72 reiän tulos 295 lyöntiä
Tasoituksen (HCP) kehitys:
- 10 vuotiaana 30 (oli silloin suurin tasoitus)
- 11 v 24
- 12 v 14
- 13 v 10
- 14 v 6
- 15 v 4
- 16 v 2
- 17 v 1
- 18 v 1
- 19 v 1
- 20 v 1
- 21 v 1
- 22 v 1, loppukaudesta 1983 ammattilaiseksi, merkittiin HCP 0
Golfperinteitä perheessä:
Äidinisä Armas Yöntilä aloitti golfinpeluun 42 vuotiaana 1934 Prahassa. Helsingin Golfklubin jäsen vuodesta 1936. Ikämiesten SM hopea 1962. HCP parhaimmillaan 14. Palasi golfia aina 87 vuotiaaksi asti.
Äidin isä 1952
Äidinäiti Marjatta Yöntilä aloitti golfinpeluun viimeistään samoihin aikoihin kun äitini, eli Hampurissa 1942. Hän oli Helsingin Golfklubin jäsen vuodesta 1946 lähtien.
Äiti Leila Kalliala oli golfkentällä jo pikkulapsena. Olisi kuulemma mielellään tehnyt hiekkakakkuja bunkkerissa. Golfinpelaamisen hän aloitti varsinaisesti 12 vuotiaana 1942 Hampurissa. Helsingin Golfklubin jäsen vuodesta 1946. Helsingin Golfklubin naisten mestari 1949, 1950, 1951, 1952 & 1974. Naisten Suomenmestari 1975. Seniorinaisten Suomenmestari 1982 & 1985. HCP parhaimmillaan 5. Pelasi monet kerrat naisten- ja seniorinaisten maajoukkueessa, oli myös usean kerran maajoukkueen kapteenina.
Kirjoitti Helsingin Golfklubin 50-vuotishistoiikin HGK 1932-1982.
Äidin loppuasento 1950-luvun alussa
Isä Eero Kalliala aloitti golfin 27 vuotiaana 1952 mennesään naimisiin äitini kanssa. HCP 1970-luvulla 24.
Minä ja isä 1972. Golfkärryissä oli silloin nykyistä kapeammat pyörät ja golfkengissä oli teräspiikit. Golfkentillä käytettiin myös kumisaappaita, jopa teräspiikeillä varustettuja.
Vanhempani olivat 15 vuotta pelaamatta golfia, ja silloin elettiin perhe-elämää. Kesät vietettiin maalla Kirkkonummen Veikkolassa. Kun minä perheen nuorimmaisena olin 9 vuotias, päättivät vanhemmat aloittaa golfinpeluun uudestaan, ja siinä samalla myös me lapset aloitimme golfinpeluun.
Ensimmäinen golfmailani oli Sigge Nyströmin minulle lyhentämä nahkagripillä varustettu käytetty rauta 3. Joitakin "mailoja" valmistin itse puusta, joilla löin kavereiden kanssa golfpalloja Veikkolassa pitkin hiekkateitä silloin kun ei päässyt Taliin golfkentälle. Ensimmäisen 1/2 setin juniorimailoja sain seuraavana vuotena, 10 vuotiaana.
Ihmettelin silloin miksi vanhempani olivat lopettaneet golfin pelaamisen. Kun sain omia lapsia ja lapset tulivat kouluikään, en lopettanut golfin pelaamista, mutta lopetin kilpailemisen. Ymmärsin silloin paremmin että golf ja pienet lapset vievät kumpikin aika paljon aikaa. Päätin etten vietä kaikkea aikaani golfkentällä, ensin opetuksen parissa ja sitten vielä omien harjoitusten ja pelien parissa, vaan olen myös joskus perheen parissa. Näin myös tein.