Ville Kalliala      

         Golfopetusta vuodesta 1983           

Lyönnin suuntaaminen

Kun heittää pallon toiselle tai paperitollon paperikoriin, ei yleensä sen kummemmin kiinnitä huomiota vartalon suuntaamiseen. Kun on kyse metrin putista, on suuntaaminen huomattavasti tärkeämpää. Pidemmissä puteissa suunta ei ole enää se tärkein asia, tavallisesti ongelmat ovat enemmän lyönnin kovuuden hallinnassa kuin suunnassa. 

Yleinen ongelma suuntaamisessa on se, että seistään eri suuntaan kuin mihin kuvittellaan. Aika harva pelaaja seisoo vuorotellen eri suuntiin, joten ongelmana on yleensä seistä lyönnistä toiseen johdonmukaisesti samaan suuntaan. Useimmiten suunta on kohteesta oikealle (oikealta lyövällä pelaajalla). 

Oikealle suuntaamisesta minulla on omia kokemuksia. Joskus noin 10 vuotiaana pelasin isäni kanssa Talin 1. reikää, ja harmittelin kun löin pallon oikeaan griinibunkkeriin. Sain kuulla että olin seissyt siihen suuntaan enkä kohti griiniä. Asiaa ryhdyttiin selvittämään. Otin uudestaan suunnan kohti lippua, ja sen jälkeen asetin mailan maahan kengänkärkien suuntaisesti, joka mielestäni osoitti juuri sinne minne olin tarkoittanut. Sitten minua pyydettiin jättämään maila paikoilleen ja tulemaan katsomaan mailan suuntaa takaapäin. Ja kas kummaa, tuo maila osoitti oikeaa griinibunkkeria kohti. En ollut uskoa tätä, enkä voinut ymmärtää miten tuo maila osoitti niin eri suuntaan kuin miltä se näytti alkuasennosta katsottuna. Käsittämätöntä! 

Voi ottaa sopivasti ennakkoa. Sain isältäni hyvän ohjeen: "jos tuo suunta on aina saman verran oikealle, eikö sen voi sitten ennakoida?" Vielä tänäkin päivänä kun katson omien jalkojen suuntaa alkuasennosta, on näkymä suunnan osalta sama. Jos seison oikeaan suuntaan, näyttää minusta jalkojeni suunta edelleen saman verran vasemmalle. Pitkään suuntasin lyöntini toimivasti tällä ajatuksella.



Kiskovertaus havainnollistaa suuntaamista hyvin. On hyvä pyrkiä seisomaan yhdensuuntaisesti siihen suuntaan johon on lyömässä. Jos on tarkoitus lyödä pallo oikeanpuoleisen kiskon suuntaan, kannattaa myös mailanlapa suunnata sinne. Jalat suunataan tämän kanssa yhdensuuntaisesti, jolloin ne asettuvat vasemmanpuoleiselle kiskolle. Polvet, lantio ja hartiat saavat myös olla yhdensuuntaisesti jalkojen ja mailanlavan kanssa. 

Suuri osa ammattipelaajia pitää rangella suuntakeppejä (tai mailaa) maassa helpottamassa oikean suunnan hahmottamista. Tätä näkee tapahtuvan eniten silloin kun ollaan harjoittelemassa kierroksen jälkeen. Kun harjoitellessa voi olla varma siitä mihin suuntaan seisoo, voi suuntaamisessa olla helpommin johdonmukainen. 

Vaikka olisi suunnannut lyönnin täsmälleen oikein, voi pallo päätyä aivan toiseen suuntaan. Toisaalta lyönnin voi suunnata aivan eri suuntaan kuin mihin aikoo lyödä, ja pallo voi silti päätyä juuri sinne mihin oli tarkoitus. Varsinkin silloin kun palloon lyödään tarkoituksella sivukierrettä, ennakoidaan kierteen vaikutus suuntaamalla kohteesta sivuun.

Monessa pallopelissä pallo lyödään sen kummemmin tähtäämättä puhtaasti vaistojen mukaan, ja taitavat pelaajat onnistuvat usein lyömään pallon sinne minne oli tarkoitus. Kun saunassa heitetään löylyä kiukaalle, selvitään siitäkin yleensä sen kummemmin tähtäämättä, heitti sitten löylyä vasemmalta, oikealta tai suoraan.

Ajatus siitä minne pallon haluaa lyödä on lyönnin suunnan kannalta tärkein asia. Taitava pelaaja hakee sellaisen asennon josta pallon lyöminen kohteeseen onnistuu parhaiten. 

Huolimatta tästä, on hyvä tietää mihin suuntaan on suuntaamassa. 


Suuntaamisen hankaluus

Suuntaaminen ei ole helppoa. Jos olisi, eivät niin monet ammattipelaajat pyytäisi ennen lyöntiään caddietään varmistamaan takaa katsomalla että pelaaja seisoo oikeaan suuntaan (kyseinen tapa oli hyvin suosittu, mutta se kiellettiin vuoden 2019 sääntöuudistuksessa).

Suuntaamisen suurin ongelma on optinen harha. Jokseenkin kaikkien pelaajien on helppoa nähdä suoraan pallon takaa suunta oikein. Kun asetutaan pallolle, muuttuu näkymä toiseksi.

Pallon takaa katsottuna on helppoa nähdä että pallo, edessä oleva tii sekä hieman pidemmällä oleva "pallopyramidi" ovat samalla linjalla kohti kallion nurkan takana olevaa 150 m taulua.

Oikealta lyövä pelaaja näkee suoran suunnan kohti 150 m taulua valkoisen tiin sijaan tavallisesti siten, että pallon pitäisi lähteä valkoisen tiin oikealla puolella olevan oranssin tiin yli “suorinta” reittiä kohteeseen. Todellisuudessa suorin reitti kulkee edelleen valkoisen tiin ja "pallopyramidin" kautta 150 m taululle.

Vasemmalta lyövä pelaaja näkee suoran suunnan kohti 150 m taulua valkoisen tiin sijaan tavallisesti siten, että pallon pitäisi lähteä valkoisen tiin vasemmalla puolella olevan oranssin tiin yli “suorinta” reittiä kohteeseen. Todellisuudessa suorin reitti kulkee edelleen valkoisen tiin ja "pallopyramidin" kautta 150 m taululle.

Kun ottaa puttiasennon jossa silmät ovat pallon päällä, näyttää monen pelaajan silmissä valkoinen tii olevan suoralla linjalla kohti 150 m taulua. Kun silmät ovat linjaan nähden sivussa, syntyy tuo harha siihen mikä näyttää suoralta.

Jostakin syystä samanlanen harha tulee myös silloin kun laskee mailan maahan varpaiden eteen. Ylhäältä katsottuna näyttää että maassa oleva maila osoittaa oikeaan suuntaan, mutta kun siirtyy lyöntiasennosta pois ja katsoo maassa olevan mailan suuntaa linjalta mailan takaa, huomaa usein mailan osoittavan hämmästyttävästi eri suuntaan kuin miltä se näytti lyöntiasennosta katsottuna.

Suuntaaminen ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, mutta suuntaamisen ongelmien ymmärtäminen ja harjoittelu auttavat asiaa. 


Suuntamaila maahan

Kun harjoittelee lyömistä rangella, on hyvä tietää mihin suuntaan seisoo. Jos lyö palloja matolta, on hyvä katsoa ensin mihin suuntaan matto osoittaa ja lyödä pallot maton suuntaan. Jos pääsee lyömään palloja rangella ruoholta, on hyvä asettaa maahan suuntaamisen varmistamiseksi suuntamaila. 

Kun asettaa suuntamailan maahan ja varmistaa takaa katsomalla sen suunnan, on helppo asettautua lyömään palloja oikeaan suuntaan. Suurin osa ammattipelaajista pitää suuntamailaa maassa harjoitellessaan lyöntejä rangella, erityisesti pelin jälkeen. Näin harjoittelemalla on helppo tottua seisomaan samaan suuntaan mihin on lyömässä. Ilman suuntamailaa saattaa lyödä kasan palloja hienosti lipulle, vaikka on todellisuudessa suunnannut lyönnit eri suuntaan. Sellaisesta harjoittelusta saattaa seurata ongelmia.


Suuntamaila vai suuntakeppi

Maahan asetettava maila tai keppi auttaa suuntaamisessa. Molempien kanssa pärjää hyvin.

Suuntakeppejä on näkynyt viimevuosina monen pelaajan bägissä. Jos pitäisi arvioida suuntakeppien hyötyä sen mukaan minkä tason pelaajien bägeistä niitä löytyy, voisi ajatella niiden olevan erittäin hyödyllisiä. Mitä paremmasta pelaajasta on kyse, sen varmemmin bägistä löytyy 2 suuntakeppiä.

Suuntakepin kärjen voi painaa maahan, jolloin sitä voi hyödyntää monipuolisemmin svingiharjoittelussa. Suuntakeppejä näkee harvoin käytettävän näin.

Suuntaamisen kannalta suuntakepin hyödyt jäävät vähäisiksi. Se on suora, ja siksi sillä saa suunnan tarkemmin kohdalleen kuin golfmailalla, jonka varsi on kartio (kapeampi toisesta päästä ja leveä toisesta). Toisaalta golfmailassa on lapa joka auttaa sitä pysymään maassa paikallaan, kun taas pyöreä suuntakeppi saattaa pienestä kosketuksesta vaihtaa paikkaa, ja samalla sen suunta muuttuu.Jos maa on märkä tai siinä on lannoitetta, ne tarttuvat aivan samalla tavalla sekä golfmailaan että suuntakeppiin. Kumpaa tahansa käyttää, se kannattaa puhdistaa pyyheliinalla ennen bägiin muiden mailojen sekaan työntämistä.



Oikeaan suuntaan asettautuminen voi helpottua jos käyttää mailanvartta apuna.

Paljon käytetty tapa katsoa suuntaa on pitää maila jalkojen suuntaisesti käsissä, ja suunnata sen avulla. Tässä tavassa on jäljellä sama ongelma joka minulla oli 10 vuotiaana, suunta saattaa näyttää muualle kuin mihin se todellisuudessa osoittaa. Joidenkin pelaajien olen nähnyt jatkavan suuntauksen tarkistamista tästä nerokkaalla tavalla. Jos tästä asennosta siirtää mailaa suorassa linjassa eteenpäin kohti lippua, on mailan suunta helposti nähtävissä oikein. Jos mailan nostaa eteen aivan silmien korkeudelle, on sen suuntaaminen yhtä helppoa kuin kiväärillä tähtääminen. Tätä tapaa ei juuri näe ammattipelaajien käytössä. 


Suosituin tapa ammattipelaajien joukossa on katsoa ennen lyöntiä pallon ja lipun väliltä tähtäysmerkki, puolesta metristä kahden päähän pallon edestä. Kun asetutaan pallolle, suunnataan ensin mailanlapa tähän tähtäysmerkkiin. Sen jälkeen asetteudutaan vartalon osalta yhdensuuntaisesti mailan lavan suunnan kanssa, ja sitten lyödään. Tätä tapaa näkee käytettävän ammattipelaajien joukossa.

On olemassa vielä yksi tapa suunnata, joskin harvinaisempi. Ennen lyöntiä voi katsoa pallon takaa suunnan kohti lippua ja valita maasta sopivasti erottuvat kohdat joihin kenkien kärjet tulisi asettaa. 


Harjoittele suuntaamista

Suuntaamista voi harjoitella. Kun on ottanut lyöntiasennon haluamaansa suuntaan, voi laske kädessä olevan mailan varpaiden eteen maahan ja siirtyä katsomaan takaa mihin suuntaan maila osoittaa. Jos maila osoittaa eri suuntaan kuin miltä alkuasennossa vaikutti, se on helppo huomata. Kun toistaa saman harjoituksen useamman kerran, mieluiten eri kohteisiin, oppii tietämään mihin ja minkäverran oma suuntaus menee sivuun kohteesta. Usein tämä ero tapaa olla lyönnistä toiseen sama.