Ville Kalliala      

         Golfopetusta vuodesta 1983           

Slice:

Slice, pallo kaartaa oikealle

Kierre, joka saa pallon kaartamaan oikealle, syntyy silloin kun mailan lapa osoittaa osumassa enemmän oikealle kuin suunta mihin maila on kulkemassa. 

Tavallisin tapa lyödä slaissi on jättää mailanlapa avonaiseen asentoon saatossa. Kuvan lyönnissä vika on osuman jälkeen liian jäykästi kiertyvissä käsivarsissa.

Slaissi voi johtua myös liian heikosta otteesta ja/tai liian avoimesta mailan lavan asennosta ennen osumaa.

Slaissi voi tietysti syntyä myös siitä, että maila kulkee osumassa ulkoa sisään (= kohdelinjaan nähden vasemmalle), mutta silloin pallo lähtee kohteesta vasemmalle. Jos lapa on osumassa suorassa, lähtee pallo alkuun vasemmalle, mutta kaartaa takaisin oikealle ja päätyy lopulta aika oikeaan suuntaan.


Hook:

Hook, hukki, pallo kaartaa vasemmalle

Kierre, joka saa pallon kaartamaan vasemmalle, syntyy silloin kun mailan lapa osoittaa osumassa enemmän vasemmalle kuin suunta mihin maila on kulkemassa. 

Tavallisin tapa lyödä hukki on kiertää mailanlapa osumaan mennessä liiaksi kiinni. Hukkilyönneissä mailanlapa osoittaa usein heti osuman jälkeen jo reilusti vasemmalle. Kuvan lyönnissä vika on liian aktiivisesti kiertyvissä käsivarsissa.

Hukki voi johtua myös liian vahvasta otteesta ja/tai liian suljetusta mailan lavan asennosta ennen osumaa.

Hukki voi tietysti syntyä myös siitä, että maila kulkee osumassa sisältä ulos (= kohdelinjaan nähden oikealle), mutta silloin pallo lähtee kohteesta oikealle. Jos lapa on osumassa suorassa, lähtee pallo alkuun oikealle, mutta kaartaa hukilla takaisin vasemmalle ja päätyy lopulta aika oikeaan suuntaan.


Toppi:

Toppi, maila osuu pallon keskikohdan yläpuolelle

Toppi lienee tavallisin huono osuma golfareiden keskuudessa. Tavallisin tapa lyödä toppi on se, että käsivarret koukistuvat jo ennen osumaa. Tämän seurauksena mailan kaari lyhenee ja maila kulkee osumassa ylempänä kuin oli tarkoitus. Usein osuman jälkeen saatossa käsivarret koukistuvat vielä lisää. Käsivarsien koukistuminen johtuu aina "riuhtaisusta" jonka myötä käsivarsien lihakset jännittyvät. Käsivarret ja mailan grippipää liikkuvat silloin nopeasti, mutta mailan lapa ei.

Toppi voi syntyä myös siitä, että vartalo on osumassa pystympänä kuin alkuasennossa (=pää nousi), mutta se on harvinainen syy. Pään tai katseen nousua toki syytetään topista usein, mutta 98% varmuudella vika on muualla.



Duffi:

Duffi, maila osuu maahan ennen palloa

Duffi on yksi tavallisimpia huonoja lyöntejä. Duffin aiheuttaa se, että mailan kaaren matalin kohta on ennen palloa eikä pallon jälkeen. Duffeja tulee helposti silloin kun yritetään saada pallo nousemaan korkealle. Kuvan lyönnissä duffin aiheuttaa hieman liian aikaisin oikeneva rannekulma, joka on ylivoimaisesti yleisin syy duffeihin.

Toinen, myös hyvin yleinen tapa lyödä duffi, on keikahtaa ylävastalosta taaksepäin ennen osumaa.

Kolmas (harvinaisin) tapa on kumartua tai kyykistyä voimakkaasti alaspäin lyönnin aikana. Taitavat pelaajat tekevät usein hieman kumpaankin näistä, mutta osuvat silti maahan vasta pallon jälkeen.


Kärkiosuma:

Kärkiosuma

Kärkiosuma syntyy silloin kun pallo osuu mailan kärkeen. Pallo lähtee silloin tavallista enemmän oikealle eikä lennä kovin kauas. 

Syitä kärkiosumaan voi olla useita. Tavallisin tapa lyödä kärkiosuma on hyvin saman kaltainen kuin toppilyönnissä, käsivarret ovat osumassa lyhyemmät kuin alkuasennossa, ja silloin mailan kaari lyhyemmäksi kuin on ollut tarkoitus. Maila voi osua silloin pallon yläreunaan, ja niin syntyy toppi. Jos maila tulee osumassa kuitenkin riittävän alas, se ei enää yllä yhtä kauas kuin oli tarkoitus, ja silloin syntyy kärkiosuma.

Toinen tavallinen tapa lyödä kärkiosumia on mailan kulkeminen osuman jälkeen saatossa turhan nopeasti "sisään" vartalon ympäri.

Kolmas tapa lyödä kärkiosuma on siirtää vartaloa ja painoa lyönnin aikana liiaksi kantapäiden suuntaan.

Kärkilyöntiä voi yrittää korjata seisomalla alkuasennossa lähempänä palloa, mutta se ei aina auta.


Socket tai shank, soketti.

Soketti on se kohta rautamailan lavassa johon mailan varsi kiinnittyy. Sokettilyönnissä pallo osuu tähän kohtaan mailaa. Soketteja tulee silloin kun maila on osumahetkellä kauempana pelaajasta kuin alkuasennossa. Soketti lennättää pallon oikealle. Puumailalla vastaava kohta mailasta on mailan kanta. Kantaosumasta pallo lähtee vasemmalle.

Talvallisin tapa lyödä soketti on mailan tuleminen palloon "ulkoa", jolloin käsivarret tai ranteet työntävät mailan ennen osumaa kauemmaksi kuin oli tarkoitus.

Toinen yleinen tapa on viedä maila osuman jälkeen saatossa liikaa "ulos", jolloin maila on liian kaukana osuman jälkeen.

Kolmas tapa lyödä soketti on sellainen, jossa maila kulkee osumassa oikeaan suuntaan, mutta kulkee hieman liian kaukana. Tällaisessa lyönnissä pelaajan paino siirtyy usein lyönnin aikana varpaiden suuntaan. Painon pitäminen alkuasennossa enemmän varpailla voi auttaa asiaa. Toinen tavallinen syy kokonaan liian kaukana kulkevaan mailaan on turhan matala (flat) taaksevienti, joka menee "pesäpallolyönnin kaltaisesti" matalalle selän taakse. Pystympi taaksevienti voi auttaa asiaa.

Sokettia voi korjata seisomalla kauempana pallosta. Aina siitä ei ole apua.


Ongelmat lähilyönneissä

Harpilla piirretty ympyrä ja lähilyönnit

Lähilyöntiä (myös pitkää) voi verrata harpin avulla piirettävään ympyrään. Pää vastaa harpin piikkiosaa, ja vasen käsivarsi yhdessä mailanvarren kanssa pitävät huolen jännevälistä. Kun harpin piikkiosa pysyy paikallaan ja jänneväli pysyy samana, piirtää kynä kerta toisensa jälkeen ympyrän täsmälleen samaan kohtaan. Lyönnissä saisi ympyrän kaaren matalin kohta olla juuri pallon jälkeen, jolloin osutaan ensin palloon ja sitten maahan. 

Jos harpin piikkiosa (pää) liikahtaa taaksepäin, siirtyy ympyrän kaaren matalin kohta myös taaemmaksi (duffi). Jos harpin piikkiosa siirtyy lyönnin mukana hieman eteenpäin (lyöntisuuntaan), siirtyy ympyrän kaaren matalin kohta myös edemmäksi. Pienestä siirtymisestä eteenpäin ei ole mitään haittaa, lyönti jää vain hieman aiottua matalammaksi.

Jos harpin jänneväli lyhenee, ei ympyrän kaari yllä yhtä kauas kuin alussa (toppi). Jos harpin jänneväli kasvaa piirtämisen aikana, siirtyy ympyrän kaari kauemmaksi (duffi).

Pallon paikka ympyrävertauksessa: 

Wedgellä lyötäessä pallo saisi olla takana kuten vasemmanpuoleinen pallo on, maila osuu palloon kulkiessaan vielä alaspäin. Draiveissa pallo saa olla edessä ja maila jo nousussa, kuten tilanne on oikean puoleisen pallon kohdalla. Muilla mailoilla lyötäessä pallo saa olla näiden välissä. 


Rennot käsivarret ovat suorina osumassa

Keskipakoisvoima pitää yllä olevassa videossa pyörittämäni "tiinarun" suorana. Golfsvingi ei ole aivan yhtä yksinkertainen, mutta paljon samaa niissä on. Pienellä vaivalla suuri vauhti, ja rata pysyy kohdalla kun antaa vain mennä. Vastaava ilmiö on myös keinussa: keinu liikkuu samaa rataa ja keinun narut pysyvät suorina.



Automaattiduffi

Jos duffeja tulee turhan usein chipeissä, saattaa vika olla alkuasennossa. Hyvä ohje “pidä kädet edessä” on aika usein suurin syy duffeihin. Jos alkuasennossa mailanvarsi on kallellaan eteenpäin, ja osumassa se on pystysuorempana, kasvaa käsivarren ja mailanvarren yhteispituus, ja maila osuu herkästi maahan ennen palloa. Hyvässä alkuasennossa mailanvarsi on jokseenkin pysytysuorassa tai aavistuksen kallellaan eteenpäin. Lyönnin aikana kädet tulevat luonnostaan (ellei tee aktiivisesti ranteilla nostoa) mailan edellä osumaan, jolloin mailanvarsi on hieman enemmän kallellaan eteenpäin kuin alkuasennossa. Näin mailan kaaren matalin kohta siirtyy edemmäksi, maila osuu maahan vasta pallon jälkeen.

Automaattiduffi


Toinen tapa lyödä duffeja chipeissä on “kauhoa” ranteiden avulla palloa ylöspäin. Jos maila on osumassa jo matkalla ylöspäin, osuu maila herkästi ennen palloa maahan. Sama syy voi saada mailan osumaan pallon kylkeen (kuva alempana toppilyöntinä - ovat keskenään samaa sukua).

Kolmas tapa lyödä duffeja on siirtää ylävartaloa lyönnin aikana taaksepäin. Näkyy myös yllä olevassa videossa.


Toppi, maila osuu pallon yläreunaan (top of the ball)

Toppeja tulee usein silloin kun käsivarret koukistuvat lyönnin aikana. Ongelmaa kannattaa lähteä korjaamaan loppuasennosta. Jos kaikki on hyvin, ovat molemmat käsivarret loppuasennossa suorina. Tämä onnistuu helposti jos lyönti tehdään enemmän liikkeenä hartioista kuin käsivarsista.

Toppeja tulee myös silloin kun maila nousee osumaan mennessä käsien edelle. Lyönti on sama “kauhaisu” joka aiheuttaa myös duffeja. Tätäkin ongelmaa kannattaa lähteä korjaamaan loppuasennosta. Jos kaikki on hyvin, on mailanvarsi saatossa vasemman käsivarren jatkeena.

Tavallisin tapa lyödä toppi, sisältää molemmat tavallisimmat ongelmat. Katse ja pää pysyvät kuitenkin alhaalla.

Syyksi toppi- ja duffiongelmiin kuulee usein sanottavan "en muistanut katsonut palloa" tai "pää nousi". Aika monta toppia ja duffia olen kuvannut videolle. Videokuvat eivät tue tätä teoriaa.