Ville Kalliala      

         Golfopetusta vuodesta 1983           

Lähipeli ratkaisee! Huippupelaajan ja harrastajan välillä on tavallisesti suuri ero lähipelissä. Jos pystyy lyömään pallon griinin ympäriltä usein lipun juurelle, on helppoa pitää tulokset pieninä. 

Lähipeliin on olemassa paljon ohjeita. Osa ohjeista on hyödyllisiä, osa ohjeista voi vaikeuttaa lähipeliä. Lähilyönnit ovat yksinkertaisia ja ne kannattaa pitää sellaisina. Aloittelijat lyövät usein jo ensimmäisellä golftunnilla lyhyitä lyöntejä helpon näköisesti. Lähipeli muuttuu vaikeaksi kun saa turhan paljon ohjeita siihen. 

Alle olen koonnut ohjeita joista on varmasti hyötyä lähipelissä.


Chippi / pitch


Lähilyönnissä on yksinkertaisinta pitää alkuasennossa pallo keskellä, paino tasan ja mailanvarsi aavistuksen kallellaan eteenpäin. Mailan liike saa olla tasainen heiluriliike, jossa taaksevienti on yhtä pitkä kuin saatto. 

Taakseviennissä ranteet voivat hieman taipua. Kun maila lähtee alaspäin kohti palloa, liike alkaa vartalosta ja paino siirtyy lyönnin mukana eteen. Maila jää hieman jälkeen käsistä, jolloin mailan rata tulee taaksevientiä jyrkemmin alas. 

Osumassa kädet ja vartalo ovat edempänän kuin alkuasennossa. Tämän voi huomata kun katsoo ylävartalon liikettä takana oleviin puihin nähden (Moni yrittää pysyä aivan paikallaan, ja valitettavasti lyö sen seurauksena paljon duffeja). Näin maila tulee palloon hieman ylhäältä päin, jolloin mahdollisuudet osua maahan ennen palloa pienenee. Maila osuu kevyesti maahan osuman jälkeen. 

Saatossa maila saa jäädä vasemman kyynärvarren jatkeeksi.


Chippejä suositetaan usein tekemään jäykin rantein. Tämä ohje voi olla aloittelijoille hyvä. Sormissa ja käsissä on kuitenkin eniten tuntumaa ja herkkyyttä. Jos taitava pelaaja chippaa jäykin rantein, ei tuntuma lyönnin kovuuteen ole paras mahdollinen. 

Vertauksena voi pitää kaunokirjoitusta ja tikkukirjaimia; tikkukirjaimia voi kirjoittaa jäykin rantein, mutta kaunokirjoitus onnistuu huomattavasti helpommin jos ranne joustaa. Siis aloittelijoille "tikkukirjaimia" ja taivavammille chippaajille "kaunokirjoitusta".



Hyvässä osumassa maila tulee palloon hieman ylhäältä ja osuu maahan pallon jälkeen.


Tässä asennossa maila ei aina mahdu pallon alle. Silti moni yrittää lyödä palloa aina näin. Jos pallon alla on sopivasti ruohoa, voi tällä tavalla lyödä korkeita lyöntejä. Etäisyyden hallinta ei välttämättä ole kovin helppoa ja huonoja osumia tulee helposti.



Suunta lähilyönneissä

Lähilyönteihin annetaan paljon ohjeita. Yksinkertaisimmillaan seistään siihen suuntaan mihin aiotaan lyödä ja maila kulkee samaan suuntaan. Tällaisesta asennosta on helppoa liikuttaa mailaa siihen suuntaan mihin haluaa lyödä pallon. 

Turha tehdä asiasta monimutkaisempaa.


Suljettu asento

Tavallisin ongelma suuntaamisessa on suunnata lyönti kohteesta oikealle. Ongelma on yleinen, yli puolet pelaajista kuuluu tähän ryhmään. Heistä aika harva tunnistaa ongelman.

Sama ongelma voi vaivata myös aivan huippupelaajia. Suurissa kilpailuissa näkee usein caddien katsovan pelaajan takaa että tämä seisoo oikeaan suuntaan. Kun suunta on kohdallaan, caddie poistuu linjan takaa ja sitten pelaaja lyö. 

Jos suuntaa lyönnin kohteesta oikealle, joutuu pallon lyömään aina vasemmalle suunnasta johon seisoo. Pallon saa varmasti lyötyä kohteeseen tälläkin tavalla, mutta lyönti ja sen tarkkuus kärsii. Tavallisesti pallo lyödään "vasemmalle" kääntämällä mailanlapa kiinni osumaan mennessä. Tällöin lyönnistä tulee matala, eikä pallo pysähdy kovin helposti. 

Suuntaamisen apuna kannattaa ainakin joskus harjoitellessa käyttää suuntaviivaa tai suuntakeppiä. Silloin voi olla varma suunnasta johon seisoo.


Avoin asento

Jos huomaamattaan suuntaa lyönnit kohteesta vasemmalle, ovat ongelmat huomattavasti vähäisempiä. Lyönnit voivat pysyä hyvin suunnassa, pallo nousee korkealle ja pysähtyy tehokkaasti, jopa paremmin kuin suuntaamalla suoraan kohteen suuntaan.




Mailanvalinta chipeissä ja pitcheissä:

Kuvassa näkyy miten pallo käyttäytyy eri mailoilla lyötäessä. Kuvan vasemmassa reunassa on pallo ja griinin etureunassa on pudotusalue. Jos pallon lyö sandwedgellä, pysähtyy pallo nopeasti lipulle jonka yläpuolella on S. Jos pallon lyö pitchingwedgellä samalle pudotusalueelle, on pallon lentokaari hieman edellistä matalampi ja siksi pallo vierii hieman pidemmälle, lipulle jonka yläpuolella on P. Rauta 9, 8, 7 ja 6 tuottavat aina matalampia pallon kaaria ja pallo vierii aina pidemmälle kuin edellisellä mailalla lyötäessä. Rauta 6:lla lyötäessä samalle pudotusalueelle pallo pysähtyy lipulle jonka yläpuolella on numero 6.

 

Kuvassa näkyy lippu griinin takareunassa ja pallon pudotusalue griinin etureunassa. Jos pallon lyö sandwedgellä kohdasta S (kauempaa griinin reunasta), lentää pallo korkeassa kaaressa pudotusalueelle ja pallo pysähtyy lipulle. Jos pallo on lähempänä griinin reunaa, voi pallon pudottaa samalle pudotusalueelle vähemmän nostavalla mailalla. Jos lyö pallon pitchingwedgellä kohdasta P ilmassa samalle pudotusalueelle kuin äsken, pysähtyy pallo lipulle. Jos pallo on lähempänä griinin reunaa, onnistuu lyönti eri mailoilla saman pudotusalueen kautta lipulle kuvan osoittamalla tavalla. Rauta 6 lennättää pallon vain lyhyen matkan ilmassa samaan alastulokohtaan, josta pallo vierii lipulle.


Pallonpaikka chipissä

Yksinkertaisinta on asettua pallolle siten että pallonpaikka on keskellä, mailanvarsi vain aavistuksen kallellaan eteenpäin ja paino on tasan molemmilla jaloilla. Jos ylävartalo ja kädet ovat osumassa hieman edempänä kuin alkuasennossa, on palloon helppo saada hyvä osuma.

Palloon voi osua hyvin vaikka pallonpaikka olisi muualla kuin keskellä. Moni epäilee huonon lyönnin syyksi väärää pallonpaikkaa, mutta todellisuudessa hyvän osuman voi lyödä riippumatta siitä onko pallo sitten edempänä tai taaempana, tai vaikka lähempänä tai kauempana. Jos osuu palloon huonosti, on itse lyönnissä vikaa. Yllä olevassa videossa seison samassa paikassa mutta pallo on joka lyönnissä eri kohdassa.



Pallonpaikkaa vaihtamalla voi vaikuttaa lyönnin korkeuteen

Ensimmäisenä lyönti on normaali lyönti, toisessa lyönnissä pallo on tavallista edempänä ja lyönti ontavallista korkeampi, kolmannessa lyönnissä pallo on tavallista taaempana ja sen seurauksena lyönti on tavallista matalampi. Kaikissa lyönneissä seison samassa kohdassa.


Chipin ja pitchin ero

Chipissä on tarkoitus saada pallo vierimään suuri osa matkasta. Siihen on hyvä maila vaikka rauta 7. Pitchissä on tarkoitus saada pallo pysähtymään nopeasti. Siihen on hyvä maila vaikka SW.



Chippi 

Chippi on matala ja rullaava lyönti lipulle. Lyödään tavallisesti keskiraudoilla 6 (32 astetta), 7 (36 astetta) tai 8 (40 astetta). Tarkoituksena on lyödä pallo ilmassa griinille matalana ja saada se vierimään griiniä pitkin lipulle.

Moni pelaaja pitää mailaa jonka pohjassa on kirjain P chippimailana. P tulee sanasta pitch. Jos jonkun mailan pohjassa pitäisi olla C (chippi), se saisi olla rauta 7:n pohjassa.


Pitch

Pitch on korkea ja nopeasti pysähtyvä lyönti lipulle. Lyödään tavallisesti nostavalla mailalla kuten rauta 9 (44 astetta), PW (pitching wedge, 48 astetta), väliwedge (52 astetta), SW (sand wedge, 56 astetta) tai LW (lob wedge, 60 astetta). Tarkoituksena on lyödä pallo ilmassa lähelle lippua ja saada se pysähtymään nopeasti.

Pitching wedge ei välttämättä ole paras maila silloin kun on tarkoituksena saada pallo pysähtymään nopeasti. Sand wedgellä pallo pysähtyy huomattavasti nopeammin.



Lähilyöntiharjoittelu:

Lähilyöntejä kannttaa harjoitella usealla pallolla.

Lähilyöntejä 2 kohteeseen

Lähilyöntejä kannattaa joskus lyödä vuorotellen 2 eri kohteeseen.


Lähilyöntiharjoitus ilman saattoa

Tavallisin syy huonoon osumaan lähilyönneissä on se, että mailan kaaren matalin kohta on ennen palloa. Silloin maila osuu helposti maahan liian aikaisin (duffi) tai osuu ohuelti palloon (toppi). Hyvässä lyönnissä tuo matalin kohta mailan kaarta on juuri pallon kohdan jälkeen. 

Jos maila on osumassa matkalla ylöspäin, seuraa siitä tavallisesti saatto jossa maila nousee korkealle. Jos maila on osumassa matkalla alaspäin, jää maila saatossa helpommin alas. 

Hyvä harjoitus on lyödä lähilyöntejä ilman saattoa. Kun tämän osaa, on helppo osua palloon puhtaasti. 

Lähilyöntejä kannattaa joskus harjoitella ilman saattoa.





Lob

Mitä enemmän mailassa on nostokulmaa, sitä korkeampia lyöntejä on mahdollista lyödä. Mailaan saa lisää nostokulmaa kun kääntää mailanlavan auki (osoittaa enemmän oikealle ja kohti taivasta).

Mailanlapa on auki kuten bunkkerilyönnissä. Svingin suunta on hieman lipusta vasemmalle ja mailanlapa osoittaa hieman lipusta oikealle. Pallo lähtee näiden väliseen suuntaan. Palloa pitää lyödä lujempaa kuin jos löisi matalampaa lyöntiä samalle etäisyydelle.

Korkea lyönti onnistuu varmemmin avaamalla mailan lapaa kuin svingaamalla osumassa ylöspäin suoralla mailanlavalla. 

Moni golffari pyrkii lyömään tämän tyyppisiä korkeita lyöntejä silloinkin kun siihen ei ole mitään tarvetta.