Ville Kalliala      

         Golfopetusta vuodesta 1983           

Bunkkerilyönti 

Bunkkerilyönti on monelle pelaajalle kauhistus. Taitaville pelaajille bunkkeri ei tuota juurikaan vaikeuksia. 

Suurin ero syntyy palloon tulosta. Taitavan pelaajan maila on osumahetkellä käsien kohdalla, bunkkeriongelmaisella on maila tavallisesti ehtinyt osumaan mennessä käsien edelle. 


Tavallinen bunkkerilyönti

Maila osuu hiekkaan ennen palloa ja nousee hiekasta pallon kohdan jälkeen.

Kun pallo lyödään griinibunkkerista, on tapana osua hiekkaan 5-10 cm ennen palloa. Silloin maila ei varsinaisesti osu palloon, vaan hiekkaan, ja hiekan mukana pallo nousee griinille. 

 

Mailanlapa saa olla hieman auki, silloin mailan bounce (pohjan pullistuma) tulee paremmin esiin. Tarkoituksena on osua hiekkaan siten, että mailan pohjan takareuna osuu ensimäisenä hiekkaan, ei mailan etureuna. Tällöin mailan pohja toimii hieman kuin pyöreä lusikan pohja, maila ei kaivaudu tai takerru hiekkaan kovin helposti. Näin saa osumassa pienen epätarkkuuden anteeksi. 

Lyönnin kovuutta on helpointa säädellä svingin pituudella. Kannattaa pyrkiä ottamaan aina sama määrä hiekkaa.


Piirrä viiva hiekaan

 

 

Bunkkerilyönnissä on hyvä osua maahan 5-10 cm ennen palloa. Harjoitellessa voi olla suurta apua jos piirtää viivan siihen kohtaan hiekkaan jossa aikoo osua maahan. Viivan avulla on helppoa seurata osuuko hiekkaan siinä missä piti vai jossakin muualla. 

Vaikka golfsäännöt kieltävät sellaisten harjoitussvingien tekemisen bunkkerissa jotka osuvat hiekkaan, niitä kannattaa silti tehdä silloin kun on harjoittelemassa. 

Hyödyllistä on harjoitella hiekkaan osumista viivan kohdalla, ilman palloa.



Pallo uponneena hiekkaan

Jos mailanlapa on tavallisessa bunkkerilyönnissä hieman auki, mailan bounce (pohjan pullistuma) estää mailaa pääsemästä syvälle hiekkaan. Kun pallo makaa syvemmällä hiekassa, maila kannattaa kääntää kiinni. Silloin mailanlavan alareuna tulee terävämmässä asennossa hiekkaan, kuten veitsi tai kirves. Tässä lyönnissä saatto saa olla lyhyt ja maila saa jäädä alas.


Kuin löisi kirveellä

Maila saa tulla hiekkaan hieman samoin kuin kirves uppoaisi halkoon. Hiekkaan painettu tii kuvaa "halkoa" joka pitäisi saada halkaistua. Mailan kulkusuunta saa olla selvästi alaspäin ja maila saa upota hiekkaan. 

Jos saatto nousee korkealle ylös, ei maila ole matkalla riittävän jyrkästi alas hiekkaan. Kirveskään ei nousisi iskun jälkeen ylös. 

Tarkoituksena ei ole osua palloon eikä nostaa palloa mailalla ylös, vaan tarkoitus on osua heikkaan jyrkästi alaspäin suuntautuvalla lyönnillä ja saada maila pallon alapuolelle. Mailan isku hiekkaan saa hiekan pöllähtämään ylos ja hiekan mukana pallo nousee ylös. Palloon ei tällaisella lyönnillä tule juurikaan alakierrettä, joten pallo jatkaa rullaamista melko pitkään.


Pallo uponneena hiekkaan

Varmin tapa saada hiekkaan hautautunut pallo ylös: maila kiinni, pallo takajalalle, ja lyödään alaspäin hiekkaan.


Pallon paikka erilaisille lyöntityyleille

Bunkkerilyönnissä kannattaa pallo lyödä siitä kohtaa jossa maila helpointen omalla svingillä tulee sopivasti 5-10 cm ennen palloa hiekkaan. Tämä kohta on eri pelaajilla eri kohdassa. Kaikilla pelaajilla ei "oppikirjan mukainen" pallonpaikka toimi parhaalla tavalla.

Pallo edessä. Jos paino siirtyy lyönnin mukana eteen ja rannekulman oikaisu ajoittuu pitkälle eteen, on viisasta pitää pallo edessä. Harvinainen tapa.

Pallo tavanomaisessa paikassa. Mailankaaren matalin kohta on pallon kohdalla. Tavallisin pallon paikka bunkkerilyönneissä.

Pallonpaikka takajalalla. Jos paino jää lyönnissä taakse ja ranteiden ajoitus on aikainen, on viisainta lyödä pallo oikean jalan kohdalta. 

Moni pelaaja lyö (tietämättään) suuren osan lyönneistään tämän tapaisella svingillä. Jos tällaisella svigillä pallon paikka on edempänä, on vaikeaa saada maila pysymään riittävän alhaalla hiekassa vielä osumakohdassa. Seurauksena olisi helposti lyönti jossa maila kaivautuu hiekkaan turhan vahvasti ennen palloa. Takajalalta lyötynä pallo voi tällaisella svingillä lähteä hallitusti ulos bunkkerista.


Pitkä bunkkerilyönti

Jos bunkkerista pitää saada pallo kauas, lyödään jokseenkin samalla tavalla kuin muutkin pitkät lyönnit. Bunkkerista lyötäessä ei yleensä haittaa vaikka osuma palloon olisi hieman ohut, eli maila jää osumassa hieman liian ylös. Jos osuu hiekkaan ennen palloa, jää hiekkaa helposti mailan ja pallon väliin, jolloin lyönnin voimasta katoaa suuri osa.

Pitkässä bunkkerilyönnissä kannattaa pitää pallo hieman tavallista taaempana jälkoihin nähden, koska silloin osuu varmemmin ensin palloon ja vasta sitten hiekkaan. Tällaiseen lyöntiin on hyvä valita pykälää tai kahta suurempi maila kuin mitä ruoholta lyötäessä valitsisi samalle etäisyydelle. Kun kädessä on riittävän suuri maila, ei tarvitse lyödä lujaa. Rauhallisemmalla svingillä tapaa osua puhtaammin palloon.

Jos bunkkerin etureuna on korkea, pitää maila valita sen mukaan. Kannattaa valita sellainen maila jolla pystyy lyömään hieman ohuellakin osumalla pallon varmasti bunkkerin etureunan yli.


Bunkkerista voi lyödä vaikka puumailalla jos matkaa lipulle on paljon, eikä bunkkerin etureuna ole kovin korka ja pallo makaa hyvin. 

Puumailalla on bunkkerissa yksi suuri etu rautamailaan nähden. Jos mailan lapa on hieman auki, voi mailan pohjan muotoa käyttää hyväkseen. Avonaisen puumailan pohjan takareuna on alempana kuin etureuna. Jos maila tällaisessa asennossa osuu hiekkaan ennen palloa, ei hiekkaa jää välttämättä mailanlavan ja pallon väliin. Näin voi saada pikkuduffin anteeksi, kuten ylläolevissa videoissa ja alla olevissa valkokuvissa tapahtuu.

Maila osuu selvästi hiekkaan ennen palloa.

Pallo lentää silti komeassa kaaressa pienellä fadella pitkälle eteenpäin.